Veljeni vartija valkokangas

Tunnelma Tampereen Plevna-elokuvateatterin ulkopuolella on odottava: yleisölle avointa ennakkonäytöstä Veljeni vartija -elokuvasta on saapunut seuraamaan varsin suuri joukko nuoria, enimmäkseen teini-ikäisiä tyttöjä, joista osa on jonottanut ulkona jo ennen aamuseitsemää. Sisätiloihin päästyä innokkaimmat fanit kuuluvat jo kaivelevan nenäliinoja esiin, noin varmuuden vuoksi. Räppäri Cheekin elämästä kertovan elokuvan näkemisen lisäksi lisäjännitystä tuo mahdollisuus tapaamiseen teoksen päätähtien kanssa.

Veljeni vartija ei olekaan tavallinen musiikki- tai elämäkertaelokuva. Teos asettuu vankasti osaksi Cheekin mahtailevaa tuotantoa, johon kuuluvat aikaisemmin julkaistu elämäkertakirja ja albumi Alpha Omega. Elokuvaspektaakkelin on määrä pedata miehen ennalta suunniteltua uran lopettamista. Laskelmoidusta asetelmasta huolimatta artisti on omien sanojensa mukaan antanut tarinan osalta vapaat kädet elokuvan tekijöille. Tapahtumat ja henkilöt eivät siis ole asetettavissa yksi yhteen oikean elämän kanssa.

Elokuva lähestyy aihettaan perinteisen kasvutarinan kautta. Nuoresta lähtien Tiihosen kaksoset Jare ja Jere (molempien aikuisrooleissa Antti Holma) tunnetaan Lahdessa äkkipikaisina rähisijöinä, jotka ratkoivat isot ja pienet ongelmansa nyrkein.

Erottamattomat veljekset ajautuvat ajan myötä eri suuntiin, ja Jeren jäädessä taka-alalle Jare kiipeää suomiräpin huipulle kylpemään rahassa ja samppanjassa. Veljesten aikuistumisen lisäksi kantavana teemana toistuvat artistin isäsuhde, eksistentiaaliset kriisit ja päänsisäiset demonit, joilta hän ei tahdo saada pahaakaan rauhaa.

Antti Holman roolisuorituksessa ei ole moitteen sijaa. Kovakuntoiseksi itsensä treenannut näyttelijä tekee tarkkaa työtä jäljitellessään aitoa Cheekiä, ja eleet ja maneerit ovat uskottavia räppäämistä myöten. Silti ongelmiakin on. Ensinnäkin Cheek kertoo itse omaa elämäntarinaansa kameralle, mikä nostaa kiusallisuuskertoimet nopeasti pilviin. Alleviivaava ote toistuu aina kun mahdollista. Täydellisyyteen pyrkivä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä taiteilija löytää itsensä vähän väliä lattialta makaamasta, kunnes tuska hellittää ja pintaliitoelämä saa taas jatkua.

Väkivalta, naisten alistaminen ja rahalla leveily ovat rapkulttuurin peruskauraa, ja ehkä juuri siksi vahvasti esillä myös Veljeni vartijassa. Pakollinen romanssi Saga Sarkolan esittämän Nooran kanssa on kökköä katsottavaa, ja kaatuukin pian miehen keikkareissuilla harrastamiin irtosuhteisiin. Elokuvan Cheekistä maalaama kuva ei ole mitenkään mairitteleva, vaan pikemminkin juuri niin pinnallinen ja vastenmielinen kuin kritisoijat antavat ymmärtää.

Vaikka ohjaaja JP Siili on päätynyt käyttämään monia toimimattomia ratkaisuja, käy Veljeni vartija silti hyvin viihteestä. Överiksi vedetty rehvastelu ja huolellinen toteutus miellyttävät kyllä silmää, jos katsoja viitsii jättää päähenkilön moraaliset epäkohdat huomiotta. Holma onnistuu vaativissa rooleissaan pelastamaan kokonaisuudelta paljon – näytöksen jälkeen hänen kanssaan haluaa kuviin vähintään yhtä moni kuin aidon Jare Tiihosenkin kanssa. Ilmeistä päätellen kohdeyleisö on ainakin täysin vakuutettu.