Väkivallan vuosi valkokangas

J. C. Chandorin lupaavaa uran alkua voi kuvata monimuotoiseksi. Esikoispitkä Margin Call (2011) toi Chandorille parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden pankkiromahduksen alkuhetkiä seuranneella tarinalla. Seuraavalla elokuvallaan – yhden miehen harvasanaisella eloonjääntikamppailulla All Is Lostilla (2013) – täysin toisen suunnan valinnut ohjaaja-käsikirjoittaja osoitti, ettei tarvitse nopeaa dialogia luodakseen kestäviä jännitteitä.

Väkivallan vuosi eroaa edeltäjistään jo epookillaan, mutta Chandorin ohjauksessa on kautta linjan sama vahva tunnelma sekä paikan tuntu. Murrosta yhteiskunnallisessa ilmastossa kuvaava Väkivallan vuosi sijoittuu vuoden 1981 talveen. New Yorkin lisääntynyt rikollisuus ja väkivallan ilmapiiri alkavat nousta osaksi arkipäivää, ne eivät enää rajoitu tietyille alueille kaupungissa.

Mikään toimintaelokuva Väkivallan vuosi ei kuitenkaan ole. Leviävä turvattomuuden tunne on alkusoittoa tulevalle vuosikymmenelle. Yhteisöllisyys saa antaa tilaa yksilöille niin hyvässä kuin pahassa.

Kivisempi tie amerikkalaiseen unelmaan ei houkuta kaikkia. Abel (Oscar Isaac) on kuitenkin päättänyt kulkea lainkuuliaisesti kohti menestystä välttäen oikoteitä. Mies on raivannut tiensä maahanmuuttajaperheen pojasta New Yorkin rikkaiden pariin ja päättää panostaa kaiken seuraavaan siirtoon, joka varmistaisi hänen asemansa huipulla.

Abelin vaimo, brooklynilaisen mafioson tytär Anna (Jessica Chastain), ei ole yhtä määrätietoinen kuin aviomiehensä moraalisesti harmaiden alueiden välttelyssä. Hän on kuitenkin valmis seuraamaan miestään tämän viitoittamalla tiellä edessä kajastavan imperiumin rakentamisessa.

Abelin yksinäinen taistelu omien moraalisten sääntöjensä ylläpitämiseksi joutuu uhatuksi joka suunnalta. Annan suvun hämärät kytkökset ovat saattaneet hänet vaikeuksiin lain kanssa ja korkea moraali taas erottaa hänet kilpailijoiden tiiviistä ryhmästä.

Abelin nousu läpi yhteiskunnan kerroksien antaa ihailun aihetta hänelle työskenteleville maahanmuuttajille ja nuorille, mutta menestys vaatii omasta identiteetistä irtipäästämistä. Amerikkalainen unelma aukeaa yrittäjille, mutta sen saavuttaminen tulee raskaiden korkojen kera.

Oscar Isaacin järkkymätön Abel kantaa elokuvaa hartioillaan. Nousujohteisella uralla olevan Isaacin roolityössä on hiljaista voimaa ja haavoittuvaisuutta. Jessica Chastainin Armaniin sonnustautunut Anna taas on terävä bisnesnainen, jonka suonissa virtaa jäävettä.

Kumpikin piiloutuu yhtenäisen hallitsijaparin imagon taakse, vaikka suljettujen ovien takana vallan raskas taakka ottaa osansa. Epävarmuutta ei saa näyttää tai tie valtaan katkeaa. Shakespeareläisiin mittoihin kasvassa moraalitarinassa ei ole voittajia, vaikka päämäärät täyttyisivätkin.

Väkivallan vuosi ei ole ainoastaan tarkasti rakennettu tarina, se on myös erittäin kaunis elokuva. Selmastakin (2014) tunnetun Bradford Youngin upeassa kuvauksessa on aistittavissa aikakauden elokuvien maailma.

Maanläheinen väripaletti ja kevyesti liikkuva kameratyö luovat pohjan Youngin taitavalle kuvaukselle, mutta kauneimmillaan elokuva on vangitessaan matalan talviauringon unenomaista hohtoa. Alex Ebertin elegantti musiikki toimii Väkivallan vuoden pulssina ja painottaa uhkaavaa ilmapiiriä ja sen repeämiä.

Väkivallan vuodessa ei ole mitään turhaa. Sen liikkeissä on hidasta eleganssia, ja Chandor osoittaa jälleen kerran osaavansa tiivistää suuria ideoita toimiviksi tarinoiksi. Elokuvassa on kuitenkin aistittavissa hienoista etäisyyden tuntua, joka paistaa taitavien rakenteiden välistä. Chandorin nousujohteisen uran kirkkain kärki on varmasti vielä edessä.