Transformers: Rise of the Beasts valkokangas

Transformers: Rise of the Beasts on sekä seitsemäs Transformers-elokuva että itsenäinen jatko esiosaelokuvalle Bumblebee, joka sijoittui 1980-luvulle. Bumblebee oli seikkailudraamaa painottanut nuoren naisen kasvutarina, joka oli virkistävä ja hillityn persoonallinen poikkeus verrattuna aiempiin, Michael Bayn ohjaamien TF-elokuvien massiivisiin CGI-rymistelyihin. Ero oli erityisen suuri Bumblebeetä edeltäneeseen Transformers: Viimeinen ritari -elokuvaan (2017), jossa Baylta katosi viimeinenkin juonellinen tolkku.

Tällä kertaa tarina sijoittuu kasarin sijasta ysärille. Bumblebeen oivallisen kasarirokin sijasta taustalla jyskyttää tympeä rap-musiikki. Autobotien legendaarinen johtaja Optimus Prime (Peter Cullen) ystävineen kohtaa tällä kertaa kaksi uutta ryhmittymää eli eläimiksi muuttuvat maximalit sekä häijyt terrorconit. TV-sarja Beast Wars: Transformersista (1996) napatut hahmot tekevät nyt valkokangasesiintymisensä.

Maximaleja johtaa jättimäinen gorillarobotti, varsin mielikuvituksettomasti nimetty Optimus Primal, jolle äänen antaa Ron Perlman. Perlman on fyysisesti sopiva ison robottikörilään rooliin. Sen sijaan pahisporukan johtajan Scourgen ääniroolitus on ovelampi, äänessä on nimittäin Peter Dinklage. Dinklagessa on äänikarismaa täysrekallisen verran.

Hienoin ääninäyttelijä on kuitenkin edelleen Cullen. Yli 80-vuotias näyttelijäveteraani on näytellyt Optimus Primea jo 1980-luvun animaatiosarjassa sekä toistaiseksi parhaimmassa Transformers-elokuvassa, animaatiokulttiklassikossa Transformers (1986). Cullenin äänen painotukset tuovat aina vain kylmiä väreitä, kuuli ne minkä ikäisinä tahansa. Kunnioitukseksi vuosikymmenten mittaista roolisuoritusta kohtaan Primen metalliset kasvot on animoitu Cullenin piirteiden mukaan. Hieno kunnianosoitus vanhalle mestarille.

Siihen kehumisen aiheet tällä erää loppuvatkin, sillä Hasbro ja Paramount eivät näköjään oppineet yhtään mitään siitä, mikä teki Bumblebee-elokuvasta niin onnistuneen. Hailee Steinfeldin kaltaisia tähtitason luonnenäyttelijöitä ei ole mukana, ja ihmishahmot ovat stereotyyppisen yksiulotteisia. Vaikka tarinaa näennäisesti kuljetetaan ihmishahmojen myötä, on aivan sama keitä näyttelijöitä on mukana. Transformers: Rise of the Beasts keskittyy yksinomaan robottien väliseen rytinään ja Bayn tyyppiseen ryskeeseen.

Ohjaaja Stephen Caple Jr. ei kuitenkaan ole Michael Bay. Vaikka Bayn elokuvista olisi mitä mieltä tahansa, niin kukaan ei voi kiistää hänen intohimoaan ja osaamistaan toimintaan ja paikkojen räjäyttelyyn. Caple Jr. on ohjannut aiemmin mukiinmenevän Creed II:n (2018) eikä ole täysin amatööri ohjaamaan välienselvittelyjä, mutta lähes tauoton CGI-mäiske turruttaa eikä juuri mikään action-kohtaus nouse muiden yläpuolelle. Toisaalta Bayn suosimat lapsellisen alatyyliset höhöttelyvitsit kuten robottien heiluvat pallit tai öljyn kintuille kusemiset puuttuvat, mistä kiitos.

Transformers: Rise of the Beasts on persoonattomuudestaan huolimatta mutkaton taistelevien lelurobottien yhteenotto. Katsoja ei pety, jos hän on kaivannut vain metallista mätkettä sekä selkeää hyvän ja pahan yhteenottoa Optimus Primen johtaessa joukkojaan edestä. Vaikka Bayn ensimmäisten TF-elokuvien innokkuuteen ei ylletä, niin elokuva on kompaktimpi ja suoraviivaisempi kuin Bayn viimeiset Tranformersit. Mikäli toiveissa oli Bumblebeen viitoittaman draamallisemman tyylin jatkokehittämistä, niin Hasbron koneisto tuottaa pettymyksen palatessaan näin selkeästi vanhaan liukuhihnatyyliin.