Rajamailla

Miehet ovat kamppailleet erämaan voimia vastaan valkokankaalla kautta elokuvahistorian naisten jäädessä usein kotiin odottamaan uudisraivaajapuolisoitaan. Nyt verrattain lyhyen ajan sisällä valkokankaille on ilmestynyt rypäs elokuvia naisten suhteesta erämaahan. Australialaisen Tracksin lisäksi Jean-Marc Valléen ensi-iltaansa odottava Wild (2014) lähettää naisen yksinään keskelle avaraa luontoa. Tommy Lee Jonesin The Homesman (2014) taas tuo feministisen käänteen westerniin kuvatessaan Mary Bee Cuddyn matkaa kolmen mieleltään järkkyneen naisen sekä rapajuopon kuskin kanssa Nebraskasta Iowaan.

TracksTracks kuvaa Robyn Davidsonin (Mia Wasikowska) lähes 3000 kilometrin vaellusmatkaa Alice Springsista Intian valtamerelle läpi Australian laajan aavikon vuonna 1977. Mukanaan hänellä oli neljä kamelia ja uskollinen koira nimeltä Diggity. Sponsori matkalle löytyi National Geographic -lehdestä, jonka valokuvaaja Rick Smolan (Adam Driver) tapasi hänet muutamaan otteeseen eri etappien kohdalla ikuistaakseen Davidsonin matkan

Davidsonin lähdön takana on kyllästyminen hänen ympärillään havaitsemaansa rasismiin ja köyhyyteen sekä siihen, miten ihmiset suhtautuvat naureskellen hänen matkasuunnitelmiinsa. Halua lähtöön siivittää uteliaisuus siitä, että jos sukupuoli ja luokka ovat yhteiskunnan määrittämiä käsitteitä, voiko yksin erämaassa matkustava ihminen päästä niiden ulkopuolelle. Yksinäisyyttä janoava Davidson saa kuitenkin huomata, että yhteiskunta ja sen lait eivät jätä häntä rauhaan edes aavikolla. Hän kohtaa matkallaan aboriginaaleja, turisteja sekä syrjäseutujen asukkaita, joiden suhde maahan ja sen luontoon eroavat toisistaan suuresti.

TracksVahvoja uravalintoja tehnyt Mia Wasikowska on varma Davidsonin roolissa. Pitkälti ainoastaan kameleiden ja koiran ympäröimä Wasikowska löytää luontevan tavan kommunikoida eläinten kanssa ja hänen karismansa kannattelee hienosti tarinaa. Yksinäisyys on paikoitelleen murskaavampaa kuin Davidson on osannut odottaa ja lapsuuden surulliset muistot on pakko kohdata yön pimeinä hetkinä, mutta suuria psykologisia läpimurtoja ei elokuva lähde hakemaan. Tracks ei etsi suuria opetuksia erämaasta ja siinä se muistuttaakin All Is Lostin (2013) tai Erämaan armoille (2007) elokuvien kaltaisia selviytymistarinoita.

Elokuvan voimakas ilmapiiri on upean kuvauksen ansiota. Baz Luhrmannin Australiankin (2008) kuvannut Mandy Walker näyttää erilaisen puolen jylhän karusta aavikosta. Australian eeppinen mittakaava ei ole pienentynyt, mutta maisema ei ole yhtä romantisoitu, vaan se realistisuudessaan tuo enemmänkin mieleen Peter Weirin elokuvien uhkaavat maisemat. Walker on onnistunut kaappaamaan kuviinsa kuumuudessa ahavoituneen Davidsonin päättäväisyyden ja upottaa hänet keskelle huikaisevan laajoja hiekkameriä sekä lehdettömiä puita. Aavikko saa seurakseen runsaan äänimaiseman ja Garth Stevensonin hypnoottisen musiikin.

TracksTracks on hyvin pienieleinen ja huimaavan kaunis elokuva. Rick Smolanin kuvasarja saa vierelleen vähemmän mystifioidun, mutta samalla etäisyytensä säilyttävän tarinan, kun elokuva ottaa välimatkaa vain osan matkasta tallentaneisiin kuvaustilanteisiin. Tracks valottaa hienosti Australialaista kulttuuria ja luontoa, mutta ennen kaikkea se kertoo tarinan vahvasta naisesta, joka kohtasi itselleen asettamansa tavoitteet.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,7 / 3 henkilöä


Powered by Preview Networks