Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat valkokangas

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat täällä taas, 1980-luvun suosikkien tehdessä muutenkin vahvaa retrohenkistä paluuta lähes joka rintamalla, aina musiikista elokuviin. Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin alkuperäinen sarjakuva sai alkunsa reilusti yli 20 vuotta sitten, mutta mutaation kokeneiden ninjakilpparien perimmäisen suosion takana ei ole sarjakuva vaan piirrossarja.

Sarjakuva oli ja on varsin brutaalia tavaraa, jossa kilpikonnien ulkomuodot olivat paljon groteskimpia ja käytetyt eksoottiset teräaseet eivät olleet vain koristeita. Päähenkilöiltä ja vastustajilta lähti ruumiinosia irti tarpeen mukaan, ja pääpahis Silppurikin kohtasi loppunsa, kun häneltä napsaistiin pää irtipoikki. Tv-sarja sen sijaan teki hahmoille saman minkä tv-animaatio teki Muumeillekin: lievä anarkismi ja rosoisuus sai mennä leluteollisuuden tarpeiden ja "Kowabunga"-skeittihuumorin lisääntymisen myötä.

Kilpikonnat päätyivät 1990-luvun aikana kolmeen kokopitkään elokuvaankin. Vaikka TMNT:n juoni ei vaadikaan pohjatietoja saati aiempien osien näkemistä, uusin elokuva on periaatteessa jatkoa kolmelle edeltäjälleen. Mutta yksi aiemmista elokuvista puuttui, ja sen mukana kaikki: CGI-animaatio. Aiemmat elokuvat olivat ehtaa b-luokan live-actionia, jossa korneihin kumipukuihin sonnustautuneet ukkelit mätkivät toisiaan myötähäpeän tunteen lisääntyessä joka metrillä.

Tietokoneanimaationa Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat on suurelta kankaalta katsottuna varsin näyttävä ja esteettinen taidonnäyte. Taustat ja esineet on animoitu realistisesti, päähenkilöt ja ihmishahmot selkeiksi animaatiohahmoiksi. Fotorealistista ja uskottavaa ihmisanimaatiota ei ole vielä kehitetty, joten valittu selvän karikatyyrimäinen linja toimii.

Kilpparit ovat ajautuneet erilleen. Johtaja-Leonardo etsii itseään, körmy-Rafaelo jahtaa pikkurikollisia sarjamurhaajamaskilla varustetun friikkivigilantti Caseyn avustamana, nörtti Donatello työskentelee IT-tukena ja koominen sivuhahmo Michelangelo toimii lastenkutsujen pitopalvelutehtävissä. Päähuomio keskittyy kahden ensinmainitun välienselvittelyyn, loput kaksi kilpparia jätetään viisaasti taka-alalle.

Elokuva ei ole uniikki mestariteos tai syvällisesti maailmantilaa luotaava kannanotto, mutta sen ytimekäs ja toimiva perusrakenne yllättää jopa sellaisen katsojan – toisin sanoen allekirjoittaneen – joka ei ole juuri perehtynyt kilpparien mytologiaan ja joka on jopa inhonnut vanhoja tv-jaksoja. Sopiva sekoitussuhde veljesdraamaa, tilannekomiikkaa ja martial arts -estetiikkaa vetoaa miehisiin tai pikemminkin poikamaisiin arvoihin, naispuolisille katsojille elokuva tuskin antaa paljoakaan – mutta eipä sen tarvitsekaan.

Maailmaa uhkaavan pahuuden voittamiseksi kilpparien on paitsi löydettävä veljellinen rakkaus, myös nujerrettava kasapäin hirviöitä, kilpailevia ninjoja ja satunnaisia kriminaaleja. Taistelupätkät ovat varsin brutaaleja verettömyydestään huolimatta, ja varsinkin "Yövartijan" raskaasti panssaroitu ja ketjuja heiluttava hahmo tekee taatusti vaikutuksen kaikkiin vigilanteiksi haluaviin kymmenvuotiaisiin. Sen sijaan pienemmille TMNT lienee jo liikaa, eikä taatusti sovi alle kouluikäisille. Tästä syystä onkin varsin omituista, että Suomessa elokuvasta on levityksessä myös dubattu versio.

Dubbaus olisi jollain tasolla ymmärrettävää, jos kyseessä olisi selvästi alle kouluikäisille tarkoitettu elokuva, mutta TMNT:n ikärajahan on K11, eikä alhaisempi ikäraja olisi ollut perusteltavissa. Vai uskottiinko teoksen tosissaan saavan alhaisemman ikärajan vain sillä perusteella, että sen väkivalta on piirrosväkivaltaa? Animaatio-termi ei tietääkseni ole edelleenkään synonyymi käsitteelle "vain pikkulapsille", ja Suomessa vain pikkulapset eivät osaa lukea.

Toivottavasti ainoastaan alkukielinen versio saa katsojia eikä yksikään itseään kunnioittava vanhempi päästä jälkikasvuaan katsomaan dubattua TMNT:tä ihan senkin takia, että alkuperäisteosta kunnioitettaisiin. On ylipäätään lähes häväistys, että Patrick Stewartin, Laurence Fishburnen, edesmenneen kulttihahmo Makon ja muiden omaleimaisten näyttelijöiden suoritukset on dubattu geneerisillä suomalaisäänillä.