The Watchers valkokangas

Toisinaan saman perheen jäsenet tekevät yhdessä elokuvia. Yleensä kyse on sisaruksista kuten Coenit tai Wachowskit. Joskus isä ja lapset ovat saman projektin parissa kuten Kummisetä kolmosessa (1990) tai Bram Stokerin Draculassa (1992), jotka kummatkin ohjasi Francis Ford Coppola samalla, kun hänen lapsensa Sofia ja Roman olivat mukana. The Watchersissa on harvinaisempi asetelma, sillä sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Ishana Night Shyamalan isänsä M. Night Shyamalan toimiessa tuottajana.

Vähän yli parikymppinen Ishana on ehtinyt valmistua taideyliopistosta, ohjata laulajasiskonsa Salekan musiikkivideoita sekä toimia parissa isänsä elokuvassa toisen yksikön ohjaajana. Takana on myös tv-sarjaohjauksia, ja nyt vuorossa on teatterielokuvan esikoisohjaus. Työ oman perheen projektien parissa on ollut tiivistä ja maineikkaan isän nimi on helpottanut polkua ohjaajaksi. Toisaalta isän varjo roikkuu tyttären yllä. Erityisesti kauhugenressä isäpapan saavutuksia on hyvin vaikea saavuttaa, saatikka ylittää.

A.M. Shinen samannimiseen kirjaan perustuva tarina ammentaa vanhasta folkloresta ja myyteistä metsänväestä, joita on kutsuttu niin vaihdokkaiksi kuin keijuiksi. Nyt nämä olennot hallitsevat kaistaletta metsää, jonka keskellä on bunkkeri. Bunkkeriin on joutunut joukko ihmisiä, joita olennot tarkkailevat joka yö läpinäkyvän peililasin läpi. Bunkkeriin päätyy myös ahdistunut taiteilija Mina (Dakota Fanning), joka yrittää keksiä sekä pakotien metsästä että salaperäisten tarkkailijoiden salaisuuden.

Visuaalinen ja tarinallinen toteutus on vakaampaa laatua kuin M. Night Shyamalanin huuruisimmat teokset. The Watchersissa ei kuitenkaan ole niitä arvaamattomia ja oivaltavia elementtejä, jotka ovat tehneet M. Nightin parhaista töistä alansa klassikkoja.

Mikäli unohdetaan vertailut Ishanan ja hänen isänsä välillä ja keskitytään kauhugenren yleisiin lainalaisuuksiin, niin The Watchers on lajityypissään tasaisen varman päälle ottava. Tarinan käänteitä ei pitkitetä liikaa, ja viimeisen kolmanneksen rytminvaihdos virkistää kerrontaa. Ensikertalaiseksi Ishana ohjaa varmalla otteella ja muistaa hyödyntää kauhuelokuvissa meritoituneen Fanningin kasvoja lukuisilla lähiotoksilla. Toisaalta kokonaisuus jää paikoin latteaksi eivätkä yritykset syvempiin tasoihin vakuuta.

Metsässä oleva tuntematon on konseptina tiheään käytetty samoin kuin folklore-myytit. Kiinnostavin temaattinen konsepti The Watchersissa on siinä oleva sisäinen vertailu televisiotuotannon mätäpaiseisiin eli tosi-tv:hen. Bunkkerin sisällä olevassa televisiossa pyörii toistuvasti Big Brotherin tai muiden vastaavien kuona-ainesten tapainen ohjelma, jossa joukko ihmisiä on suljettu taloon tv-töllistelijöiden ihmeteltäväksi ja jossa aika ajoin äänestetään joku ulos. Allegoria bunkkerin ulkopuolella tarkkaileviin ja vaaniviin olentoihin on ilmeinen.