Inhimillisen pahan kasvot
Tim Rothin esikoinen on karvas pala nieltäväksi. Sitä kun ei tekisi mieli pureskella ollenkaan. Vaikea tästä on kirjoittaakin. The War Zone on kaikkea muuta kuin mitä unelmatehtaan hymiöelokuvassa on totuttu. Alexander Stuartin kohua niittäneeseen romaaniin perustuva elokuva pureutuu varsin tinkimättömällä asenteella yhteiskunnallisesti ja joka tavalla muutenkin erittäin arkaan aiheeseen, insestiin. Taas kerran ihmissuhteisiin armottomasti ankkuroituva brittielokuva päihittää amerikkalaistuotannot arkielämän rehellisyydellään ja suoruudellaan.
Nykynäyttelijöistä Roth on niitä harvoja ja aitoja kovia äijiä, joita oikeasti jopa kunnioittaa. Tuima ja ennakkoluuloton hän on myös ohjaajan pallilla. Karut kuvat keskiluokkaisen englantilaisperheen idyllin kääntöpuolella heitetään kaikessa rauhassa katsojan pohdittaviksi. Vastauksia ei anneta ja moraalisaarnat on jätetty heppoisimmille heikeille. Mitään jokapäiväisestä pahasta vapauttavaa lopetusta on turha odottaa. Tämän elokuvan sisällön jokainen joutuu punnitsemaan itse. Katsojan ahdistavaksi rooliksi jää kattokärpäsenä roikkuminen, kun kylmän tarkkailijan roolin valinnut ohjaaja pakottaa hänet todistamaan piinallisen kiireettömästi tapahtumia, joista yleensä vaietaan. Mutta, jotka ovat, ikävä kyllä, elävästä elämästä. Sitä itseään.
Tom (Freddie Cunliffe) on flegmaattinen teini, jonka perhe on muuttanut Lontoosta karulle ja autiolle maaseudulle. Hän on yksinäinen eikä tunne oloaan kotoisaksi tuuleen vääntämien puiden ja kolkkojen kalliojyrkänteiden keskellä. Eräänä päivänä Tom näkee, että isän (Ray Winstone) ja hänen siskonsa, Jessien (Lara Belmont), välillä on jotain, mitä ei pitäisi olla. Kunnes koko totuus paljastuu hänelle: isä hyväksikäyttää tytärtään häikäilemättömästi. Tom joutuu valinnan eteen. Unohtaako asia tai rikkoa oma perhe paljastamalla piinaavan mätäpaiseen. Hän törmää myös siihen, että isä ja tytär kummatkin kieltävät kaiken tapahtuneen. Isä vielä itseltäänkin.
War Zone on ollut näyttelijöille takuulla raskas kokemus. Lara Belmont ja Freddie Cunliffe tekevät elokuvassa vielä ensiesiintymisensä, ja todella merkittävät vaikeissa rooleissaan. Gary Oldmanin esikoisohjauksessakin näytellyt Ray Winstone on synkän salaisuuden kätkevänä isänä erinomainen. Toisaalla hän on sympaattinen ja huolehtiva, aivan tavallinen perheenisä, ja toisaalla raaka ja brutaali hyväksikäyttäjä. Häntä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja hyväksyä, mutta ei helppo tuomitakaan. Mustavalkoisessa maailmassa se olisi helppoa, mutta War Zone ei tarjoa sellaisia asetelmia, vaikka niitä oikeasti jopa toivoisi. Inhimillisellä pahalla ja sairaalla mielellä ei ole pirun sarvia, vaan hänen kasvonsa ovat kuin jonkin tuiki tavanomaisen vastaantulijan. Niitä ei kukaan ulkopuolinen tunnista.
Jyrkät, tummat kalliot, kylmät ja kolkot rakennukset ovat elokuvan vahvaa symboliikkaa. Ne ovat kuin ihmisiä, jotka vetäytyvät kovaan kuoreensa synkkine salaisuuksineen ja tekoineen eristäytymällä jopa itsestään. Suurimman sodan jokainen käy omassa sisimmässään.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 3 henkilöä
Seuraava:
Go
Arvostelu elokuvasta Go.
Edellinen: Morsian karkuteillä
Arvostelu elokuvasta Runaway Bride / Morsian karkuteillä.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta