Skorpionikuningas valkokangas

Muumion paluussa oli vakuuttava prologi, jossa Skorpionikuningas valloitti Egyptiä paikallisten jumalten suosiollisella avustuksella. Kuten kaikki kaupat, jotka tehdään manalan valtahahmojen kanssa, oli tämäkin hieman kiero ja päättyi Skorpionikuninkaan sielun menettämiseen. Uudessa Muumio-elokuvassa Skorpionikuningas tällainen metafyysinen haihattelu on poistettu, luojan kiitos, ja lähdetty toiminnallisille linjoille. Nyt kerrotaan miten suuri Skorpionikuningas nousi valtaan.

Skorpionikuningas on irtiotto historiallisuutensa edes jotenkin ilmoittavista Muumio-elokuvista useallakin tavalla. Ensinnäkin näyttelijät on poistettu. Pääosaa elokuvassa näyttelee fyysisesti kovin läsnäoleva vapaapainija The Rock. Muut näyttelijät (mitkä?) ovat joko ylisuuria lihasmassoja tai anorektisia silikonipusseja. Tämä on elokuva, josta erinomainen näyttelijä Michael Clarke Duncan ei myöhemmin ole ylpeä.

Toisekseen käsikirjoitus on kammottava. Siitä puuttuu kaikenlainen aito huumori ja sen sijaan tarjotaan vain hurmeista verenvuodatusta. Kosto ja raha ovat vahvoja motivaattoreita ja voima on ainoa oikeus. Muumio-elokuvat olivat sentään hauskoja Indiana Jones -kopioita ja täynnä yllättäviä käänteitä.

Kolmanneksi ajankuvaus on omituista. Skorpionikuningas sekoittaa Egyptin, Mesopotamian ja Kaukasian arot yhteen hyvin sekavaksi paketiksi. Outoa tässä on se, että elokuva kuitenkin yrittää jollakin tasolla olla historialle uskollinen käyttämällä aitoja nimikkeitä aidoista maista, paikoista ja heimoista. Tässä elokuvassa 5 000 vuotta sitten miekat ovat terästä ja Kiinasta saadaan ruutia. Parempi ratkaisu olisi ollut Conan barbaarista tuttu kuvitteellinen maailma, joka hieman muistuttaa aitoa.

Siinä haukut, nyt jonkinlaisia kehuja. Skorpionikuningas on halpa versio Conanista. Yhteyksiä on ympäristön nahkavaatteista päähenkilön atleettisuuteen ja uusoikeistolaiseen voiman kunnioittamiseen. Tässä se ei ole filosofista, kuten Conanissa, vaan piilotettu elokuvan juoneen. Toimintaa on paljon, suorastaan keskeytyksettä, ja hurmeinen mäiskintä on ajoittain viihdyttävää. Naiset ovat kauniita, erityisesti naispääosan esittäjä, mutta omituisen vähävaatteisia jopa porottavassa kuumuudessa.

Kokonaisuutena Skorpionikuningasta voisi luonnehtia esipuberteetti-ikäisen poikalapsen märäksi uneksi. Tälle kuitenkin huonoksi onneksi on todettava, että elokuvassa on niin paljon väkivaltaa, että ne, jotka kuumeisimmin sen haluaisivat katsoa, joutuvat kyllä odottamaan videoversiota.