The Salesman valkokangas

Iranilainen ohjaaja-käsikirjoittaja Asghar Farhadi on tunnettu terävistä tarinoistaan, jotka kuvaavat nykyiranilaista yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. Hänen elokuvissaan korostuvat oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden väliset konfliktit. Usein tapahtumat sysää liikkeelle rikos tai tapaturma. Muutaman henkilön välisen tapauksen jälkimainingit leviävät koskemaan laajempia yhteisöjä, eikä teon seurauksia pysty pysäyttämään. Myös Farhadin uusimmassa elokuvassa The Salesman nämä tutut teemat ovat läsnä.

Emad (Shahab Hosseini) ja hänen vaimonsa Rana (Taraneh Alidoosti) joutuvat muuttamaan romahdusuhan alla olevasta kodistaan. He esiintyvät Kauppamatkustajan kuoleman harrastajateatteriproduktiossa ja eräs ryhmän jäsenistä tarjoaa heille omistamaansa vuokra-asuntoa hätämajoitukseksi.

Eräänä iltana Emad palaa töistä ja kuulee, että hänen vaimonsa kimppuun on hyökätty heidän kotonaan. Ranan on vaikea käsitellä omaa turvattomuuden tunnettaan ja vaimon kärsimyksen katsominen täyttää Emadin kostonhalulla. Hän päättää ottaa selvää rikoksen tekijästä, vaikka vaimo haluaisi vain unohtaa tapauksen.

Kuten Farhadilta voi odottaa, on The Salesman hiottu ja terävänäköinen kokonaisuus. Sen rikostarina pimittää tietoa viimeiseen asti paljastamalla tarinasta vain vähän kerrallaan. Farhadin rikosmysteerissä salaisuudet eivät kuitenkaan ole vain palasia juonikuvioissa, vaan henkilöillä on syynsä niihin. Vaikka hänen elokuvissaan esiintyykin usein arvomaailmaltaan moderneja nuoria aikuisia, eivät he voi välttyä iranilaisen yhteiskunnan asettamilta rajoituksilta. Usein henkilöhahmot elävät omassa kuplassaan, mutta rikoksen tapahtuessa he joutuvat taipumaan ympäröivän yhteiskunnan tarkkailun ja tuomion alaisiksi.

The Salesman alkaa Emadin sytyttäessä lavasteiden spottivaloja. Ajatus näyttämön valmistamisesta yleisölle toistuu elokuvan aikana useaan otteeseen, sillä Emadin mielessä nöyryytys on kostettava nöyryytyksellä. Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuoleman produktio nouseekin rikostarinan vierelle, kun pariskunnan arki alkaa valua näytelmän sivuille. Konfliktit, joita pariskunta välttelee, saavat väylän nousta pintaan näytelmän sanojen kautta. Produktio on myös jatkuvan uhan alla, kun sen länsimaiset ajatukset ovat törmäyskurssilla valtion sensuroijien kanssa.

Elokuvan käyttämä symboliikka ja sen kytkökset näytelmään ovat kekseliäitä, mutta myös hieman raskaita. Ne rajoittavat elokuvaa nostamasta pintaan samoja raakoja tunteita kuin Nader ja Simin: Ero (2011) tai About Elly (2009). Taraneh Alidoosti ja Shahab Hosseini ovat vahvoja rooleissaan, mutta hahmoista ei löydy samanlaisia nyansseja kuin parin aikaisemmassa kohtaamisessa About Ellyssa.

Cannesissa parhaalla miespääosalla ja käsikirjoituksella palkittu ja Oscar-gaalassa parhaan ulkomaankielisen Oscarin voittanut The Salesman on tehty ihailtavalla ammattitaidolla. Se alkaa kuitenkin toistaa Farhadin aiempia elokuvia ja tuttuja juonia. Sama ongelma vaivasi ohjaajan edellistä elokuvaa Menneisyys (2013). Virtaviivaisesti laaditusta elokuvasta alkavat rakenteet paistaa läpi, eivätkä niiden tunteet iske yhtä kovaa kuin aiheelta voisi odottaa.