Ihmisen tahra valkokangas

Veteraaniohjaaja Robert Bentonin Philip Rothin best-selleriin perustuva Ihmisen tahra on kovin epäonnistunut teos. Anthony Hopkins näyttelee professori Coleman Silkiä, joka saa vanhoilla päivillään lisää virtaa tahdistimensa pattereihin rakastuttuaan Nicole Kidmanin esittämään siivoojattareen, Fauniaan. Silk on koko elämänsä paennut totuutta. Hän on mustasta perheestä, mutta äitinsä sanoin "valkoinen kuin lumi". Silk huomaa, miten vaikeaa on elää mustana ennakkoluulojen värittämässä maailmassa. Tavallista vaaleampaa ihonväriään hyväksikäyttäen hän kieltää perheensä ja rotunsa, ja alkaa tehdä uraa valkoisena valkoisten joukossa. Vasta rasismisyytökset ja uusi rakkaus pakottavat hänet kohtaamaan menneisyytensä.

Elokuvassa liikutaan sekavasti ja epämääräisesti eri aikatasoilla. Tästä syntyy vaikutelma, ettei tarina lähde missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Jaaritellaan niitä näitä, käydään Silkin nuoruudessa, ruoditaan Faunian lapsuuden traumoja, tempaistaan mukaan hänen Vietnamissa seonnut ex-miehensä (Ed Harris) ja kun vielä totuuden ylimmäksi auktoriteetiksi astelee leipääntynyt kirjailija (Gary Sinise), alkavat langat olla sykkyrässä kuin Gordionin solmu. Ja juonessa ollaan päästy pisteestä A u-käännöksellä takaisin pisteeseen A. Henkilöhahmoja on käsikirjoitettu mukaan aivan liikaa, sillä yhteenkään ei olla ehditty paneutua kunnolla. Kaikilla on kovat kohtalot takanaan, mutta niiden siirtäminen nykyhetkeen ei ole onnistunut. Menneisyys ei koskettavasti elä nykyisyydessä, vaan näiden välillä on leveä ja syvä kuilu. Tämä ongelma olisi ollut ehkä ratkaistavissa esittämällä tarina kronologisesti. Ainakin se olisi tehnyt elokuvasta katsojaystävällisemmän.

Ihmisen tahran moraalinen väite ihmisten tekopyhyydestä ja sen kohtalokkaista seurauksista on viisas, mutta aiheen käsittely ei tyydytä. Eettiset pohdinnat rasismista ja muista ennakkoluuloista yhteiskunnallisella tasolla, perheessä tai rakkaudessa ovat puolivillaisia ja naiiveja. Varsinkin Bill Clintonin, Monica Lewinskyn ja median suhteiden ottaminen elokuvan viitekehykseksi on liian alleviivaavaa. Näyttelijät ovat hyviä ja tekevät minkä pystyvät, mutta heidän käyttämisensä Ihmisen tahran kaltaisessa elokuvassa on pelkkää tuhlausta.