The Holy Mountain valkokangas

Latinalaisen Amerikan elokuvan oudoksuttajan ja vimmaisen visionäärin Alejandro Jodorowskyn surrealistinen pääteos The Holy Mountain (La montaña sagrada, 1973) valmistui lännenelokuvan perinteitä hyödyntäneen ja hajottaneen El Topon (1970) jälkeen. Jodorowskyn kiihkeimmän luomiskauden olisi huipentanut Frank Herbertin avaruusoopperan Dyynin (1965) 14-tuntinen taidefilmatisointi, joka kaatui Salvador Dalín näyttelijänpalkkion lisäksi omaan suuruuden hulluuteensa. The Holy Mountain onkin paras tapa tutustua ohjaajan kokonaisvaltaisen visioon, josta ei omaperäisyyttä puutu. Käsikirjoituksen ja ohjauksen lisäksi Jodorowsky myös näytteli elokuvassa sekä teki musiikkia, puvustusta ja lavastusta,

Konventionaalisen juonielokuvan yläpuolelle surrealistisen kerronnan ja alitajunnan maailmaan menevässä The Holy Mountainissa seurataan Meksikossa tornin huipulla majailevaa alkemistia (tapahtumia kapellimestarin tavoin johtava Jodorowsky itse). Hän kokoaa Jeesusta muistuttavasta varkaasta (Horacio Salinas) sekä seitsemästä kapitalismia, militarismia ja politiikkaa edustavasta rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta ihmisestä koostuvan joukon tavoitteenaan syrjäyttää Lotus-saaren pyhältä vuorelta käsin maailmaa ohjailevat jumalat. Vuoren huipun ja valaistumisen saavuttamiseksi ryhmän tulee luopua maallisista haluistaan, mutta matka on vaikeuksia ja kiusauksia täynnä.

The Holy Mountain edustaa ohjaajansa sekä palavasilmäisen ja pehmeä-äänisen kertojansa henkistä profetiaa kaikilta osa-alueiltaan. Siinä esoteerinen, kristillinen ja pakanallinen symbolismi yhdistyvät värien ja nesteiden visuaaliseksi ilotulitukseksi, jonka Jodorowsky marssittaa katsojansa eteen. Hän sekoittaa Meksikon katujen kuvauksessaan John Hustonin elokuvien dokumentaarista lähestymistapaa, alkemistin temppelin teatraalisiin lavasteisiin David Lynchin Twin Peaksin (1990–1991) punaisen huoneen hengessä.

Temaattisesti Jodorowsky punoo kommentaaria Latinalaisen Amerikan väkivaltaista historiaa, poliittista järjestelmää sekä uskontoa ja viihdeteollisuutta kohtaan. Työläis- ja alkuperäisväestön kokemaa sortoa sympatisoiva sosialistiohjaaja näyttää myös eläinten ja ihmisten riistoa sekä tarkoituksella shokeeraavaa kuvastoa päämääriensä saavuttamiseksi. Paljasta pintaa riittää ja erityisesti naisruumiit ovat asetelmallisesti esillä ritualistisissa kohtauksissa.

Elokuvan keskiössä on kuitenkin ihmisen hengellinen etsintä ja nouseminen maallista todellisuutta ylemmälle tasolle salatun tiedon hallitsemisen kautta. Tämä konkretisoituu ulosteen muuttamisessa kullaksi sekä ihmisyyden rajoitteita ilmentävien patsaiden polttamisessa. Myös ihmisten tajuntaa laajentanut hippi- ja protestiliike saavat niiden innoittaman Jodorowskyn elokuvasta takaisin samalla mitalla. Lopulta rakkauteen uskova humanisti ja kujeileva ohjaaja kertoo katsojilleen hyvin suoraan, mitä mieltä hän on todellisuudessa kaiken muun ylittävästä valaistumisen tavoittelusta, mikä samalla muuttaa elokuvan sanomaa merkittävästi.

Tulkintoja pakenevaa The Holy Mountainia ei pystykään ottamaan täysin vakavasti siihen sisältyvän huumorin ansiosta, mikä myös keventää elokuvan vakavampaa tematiikkaa. Nykyään vastaavaa kunnianhimoista ja rohkean kokeilevaa elokuvaa tuskin pystyttäisiin tekemään, ja aikanaankin se toteutui The Beatlesien managerin Allen Kleinin tuottamana.

Elokuvan alkemistin ja varkaan veitsitaistelussa voi nähdä piirteitä, jotka antavat Jodorowsky's Dune (2013) dokumentin ohella esimakua siitä, millainen ohjaajan pitkälle hahmottelemasta Dyyni-elokuvasta olisi toteutuessaan tullut. Luultavasti The Holy Mountainin kaltainen aikakautensa zeitgeistia osuvasti ilmentävä raadollinen sekä happoinen kokemus.

ELKE ry tekee kulttuuriteon tuomalla klassikkoelokuvien listaltaan laajempaan levitykseen 50-vuotisjuhlansa kunniaksi The Holy Mountainin, joka ei ole Suomen ensi-iltaansa koskaan aikaisemmin saanut. Marginaalisen yleisön elokuva on herättänyt laajaa kiinnostusta, mikä kenties rohkaisee tuomaan myös muita kansainvälisen taide-elokuvan edustajia teattereissamme nähtäväksi.