Petosten vyyhti

Eteläkorealainen The Handmaiden sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla jo viime vuonna, mutta suomalaislevittäjä löytyi vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hienoa, että korealaisen elokuvan ja ohjaaja Chan-wook Parkin ystävillä on nyt mahdollisuus päästä kokemaan tämä kaikin puolin erinomainen elokuva valkokankaalta.

The HandmaidenChan-wook Park tunnetaan erityisesti vuonna 2003 ohjaamastaan Oldboy-elokuvasta, jonka tyylitelty kuvitus ja katsojien taiturimainen manipulointi nostivat elokuvan jo ilmestyessään ikoniseen asemaan. Jotain kertoo teoksen merkityksestä, että korealaisen elokuvan noustessa keskustelunaiheeksi on keskustelukumppani todennäköisimmin nähnyt ainakin Oldboyn.

Maailmanlaajuisesti The Handmaidenista on tullut ohjaajansa tuottoisin elokuva. Se on myös saanut Parkin uran parhaimmat arviot, ja elokuvan nähtyäni uskaltaisin jopa väittää, että se on hänen tähänastisista elokuvistaan paras.

The HandmaidenKreivi Fujiwarana (Ha Jung-woo) on tunnettu huijari ja värvää varkaiden sukuun kuuluvan Sook-Heen (Tae-ri Kim) apurikseen jättimäiseen ryöstöön. Sook-Heen pitää soluttautua aatelisneito Hidekon (Min-hee Kim) palvelijattareksi, koska kreivi haluaa päästä käsiksi neidon omaisuuteen ja tarvitsee Sook-Heen apua, jotta neito rakastuisi häneen.

Tämän enempää ei juonesta uskalla paljastaa, koska kokemus on varmasti sitä vahvempi mitä vähemmän elokuvasta ennalta tietää. Handmaiden on vahvasti juonivetoinen eroottinen trilleri, mutta ohjaajansa tuntien se on myös ainutlaatuisella tavalla kaunis ja mukaansatempaava.

The HandmaidenHandmaiden perustuu Sarah Watersin brittiläiseen romaaniin Fingersmith, mutta viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva tarina on kääntynyt yllättävänkin mutkattomasti aasialaiseen kulttuuriin sopivaksi. Sisältönsä puolesta se asettuu myös luontevasti ohjaajansa muiden töiden joukkoon.

Seksi ja perversiot sekä petokset ja väkivalta ovat jälleen oleellinen osa elokuvan temaattista tasoa, mutta Park ei ole unohtanut hahmoja ja heistä kumpuavia suuria tunteita. Tästä syystä Handmaiden kantaa kestonsa, vaikka useiden näkökulmien käyttäminen johtaakin tapahtumien toistamiseen, mikä saattaa tuntua hiukan puuduttavalta. Hahmoilla on selkeät motiivit kaikille teoilleen, ja jännitteen sekaan on upotettu myös ohjaajalleen ominaista mustaa huumoria, jotta tunnelma ei muuttuisi liian ahdistavaksi.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 3 henkilöä