Guru valkokangas

Intia on nyt kovasti muotia, ja sitä meille myös toitotetaan monesta tuutista. Elokuvan saralla buumia laajentaa Suomessakin aitojen Bollywood-hittien lisäksi ehta-amerikkalainen The Guru. Ja länsimaassa kun elämme, niin aidot Mumbain lahjat maailmalla saavat kiertää maata yhden kopion voimin siinä missä Hollywood-myllyn läpikäynyt The Guru lanseerataan suurella koneistolla ja ties monellako kopiolla. Etnisyys on siis Kova Juttu - ainakin tietynlaisessa, valmiiksi pureskellussa paketissa.

Melkoisten ennakkoluulojen saattelemana astelin siis lehdistönäytökseen. Ajattelin, että elokuvassa varmaankin vilautellaan intialaista kuvakulttuuria, värejä ja ihmisiä, mutta pääpaino notkahtaa selvästi kiiltokuvajenkkityttöjen, Heather Grahamin ja Marisa Tomein, esittelylle. Perusajatukseni oli, että elokuvassa villit intialaiset tuovat oman, eksoottisen lisänsä muuten niin vaaleanpunaisen purkan makuiseen höttökomediaan.

Mutta miten kävikään? Olin positiivisesti yllättynyt: tarina oikeasti toimii monella tasolla ja elokuva tuntuu tavoittavan monenlaisia ihmisiä monenlaisista syistä. Näkökulmia tarinan tapahtumiin tarjotaan useita, ne motivoidaan hyvin ja esitetäänkin kiinnostavalla tavalla. The Guru on toisin sanoen hyvää työtä kaiken kaikkiaan. Ja vaikka onkin totta, että tämä komedia rakentuu osittain traditionaalisille asetelmille, niin lopussa seisoo yllätyksiä enemmänkin kuin yksi.

Tanssin opettaja Ramu (Jimi Mistry) nostaa kytkintä Intiasta kohti Yhdysvaltoja rikkauden, uuden auton ja muutenkin laveamman elämän toivossa. Elokuvatähteyden pilke silmäkulmassa hän ajautuu koekuvauksiin ja saa kuin saakin roolin - tietämättä kuitenkaan, että kyse on seksielokuvasta. Huolimatta kanssanäyttelijänsä Sharonnan (Graham) hyvistä neuvoista Ramu ei koe asiaa omakseen ja päätyykin lopulta tarjoilijaksi catering-palveluun. Kohtalo heittää myöhemmin hänen tielleen viinaan sammahtaneen gurun, jonka saappaisiin Ramu pakotetaan astumaan. Ja pian häntä jo markkinoidaankin "seksuaalisuuden guruna" itsensä henkistämiseen hurahtaneen, uusrikkaan perheen tyttären Lexin (Tomei) säestyksellä. Näin myös Sharonnan vinkeistä tulee taas ajankohtaisia.

The Guru toimii parhaiten ehkä juuri siksi, että siitä löytyy myös jotakin silottelematonta. Huolimatta koreista ja värikkäistä kuorista tämän elokuvan pinnan alta paljastuu myös kommentaaria maahanmuuttajien vaikeasta asemasta länsimaissa ja siitä todellisuudesta, johon monet joutuvat tutustumaan kantapään kautta. Näin onkin hienoa nähdä, että komedian glitteriin puettu Hollywood-pätkäkin voi joskus sanoa muutaman asian muustakin kuin itsestään.