Sosiaalista turvaverkostoa neulomassa
Nykytanskassa selvästi osataan kansainvälisen historiallisen elokuvan teko Carl Theodor Dreyerin perintöä jatkaen. Hiljattaisen Luvatun maan (Bastarden, 2023) jälkeen teattereihin saapuu näyttelijä-ohjaaja Magnus von Hornin puitteiltaan rajattu, mutta sisällöltään yhteiskunnan vähäosaisten puolesta inhorealistisen draaman kautta kantaaottava The Girl with the Needle (Pigen med nålen, 2024).
Köyhäinhoito ei ollut parhaimmissa kantimissa vuoden 1919 Kööpenhaminassa. Asuntonsa maksukyvyttömyyden vuoksi menettävä tekstiilityöntekijä Karoline (Vic Carmen Sonne) aloittaa suhteen tehtaanjohtajan (Joachim Fjelstrup) kanssa tullen raskaaksi. Parin väliset luokkaerot ja Karolinen suuressa sodassa hävinneen ja arpeutuneen aviomiehen Peterin (Besir Zeciri) paluu tekevät tilanteesta kestämättömän. Hän pakenee makeiskauppaa pitävän Dagmar Overbyen (Trine Dyrholm) luokse, joka adoptoi ei haluttuja lapsia omien sanojensa mukaan hyviin perheisiin välitettäväksi.
Hornin ja Line Langebek Knudsenin käsikirjoittama elokuva on inspiroitunut lastenmurhaaja Dagmar Overbyen (1887–1929) tositapauksesta. Luomansa Karolinen hahmon kautta he pureutuvat 1900-luvun alun naisten asemaan sekä päällisin puolin modernisoituvan yhteiskunnan pimeään puoleen. Naisten, lasten sekä vammautuneiden ihmisten kohtelu näyttäytyy synkeässä mustavalkoisessa valossa sekä aikakauden valokuvauksen mukaisesti kapeassa kuvasuhteessa. Elokuvassa on samaa taiteellista tinkimättömyyttä kuin Robert Eggersin The Lighthousessa (2019), mutta ilman rahtustakaan huumoria.
The Girl with the Needle on rankkaa katsottavaa. Siinä kuvataan Kultaisen hansikkaan (Der Goldene Handschuh, 2019) tavoin murhaajan ja tähän ystävystyvän naisen kautta yhteiskunnan vähäosaisia sekä heidän elämänpiiriinsä kuuluvia kauheuksia. Karolinea seuraava elokuva pohjustaa maailmaansa ja teemojaan huolella hivuttautuen vähitellen kohti Overbyen toimintaa. Naisten kohtaaminen tapahtuu ihmisten arvostuksen ulkoiset puitteet riisuvassa julkisessa kylpylässä, jossa Karoline yrittää tuskaista aborttia neulalla, mistä elokuva ottaa myös nimensä.
Historiallisen todellisuuden lisäksi Hornin elokuva saa avantgarde-teosten painajaismaisia kierteitä toisesta maailmasta kumpuavalla matalaäänisellä musiikilla ja toisiinsa groteskisti sekoittuvilla kasvoilla. Ne symboloivat sitä, miten katse käännetään usein pois yhteiskunnan hyljeksimistä. Pimeyden keskeltä on kuitenkin löydettävissä esteettistä kauneutta ja ihmisten välistä välittämistä Karolinen, Overbyen sekä tämän kasvattityttären Erenan (Ava Knox Martin) yhteiselossa. Erilaisia naisia kuvaavan elokuvan pääroolissa Sonne on olemukseltaan vangitseva ja Dyrholm tuo laajan uransa kokemuksella empatiaa Overbyen hahmoon.
Upea tuotantosuunnittelu on lähes saksalaisen mykkäelokuvan ekspressionistista kuvailmaisua valoineen, varjoineen sekä jyrkkine kuvakulmineen, jotka näkyvät 1900-luvun alun kaupunkikuvissa. Puutteena mainittakoon vanhojen elokuvien ilmaisua tavoittelevien kuvien syväterävyys, joka on monien historiallisten nykyelokuvien syntinä. The Girl with the Needlen esikuvina toimivat niin David Lynchin varhaiset työt ja Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) kuin Tove Ditlevsenin omaeläkerrallisen Kööpenhamina-trilogian avaava Nuoruus (Ungdom, 1967), mutta kauhukierteellä.
Täysin uniikin ja luotaantyöntävän tunnelman sekä pahuuden uhan ilmapiirin luovassa elokuvassa ollaan ihmisen perustarpeiden kodin, turvan ja elannon sekä niiden puutteiden äärellä. Näitä perustarpeita ei monille ajan tehdastyöläisille hyväntekeväisyydestä huolimatta suotu. Elokuvan maailmassa äidit kohtelevat tyttäriään sekä väkivaltaisesti että välittäen. Overbye on hirveistä teoistaan huolimatta hyvä ja huolehtivainen äiti Erenalle toisin kuin monet yläluokan naiset omille lapsilleen. Hänen harhautunut moraalinen kompassinsa saa hänet uskomaan olevansa armollinen adoptoimilleen ja murhaamilleen lapsille, jottei näiden tarvitse elää heitä hyljeksivässä maailmassa.
Armottoman katselukokemuksen tarjoava The Girl with the Needle sai ensiesityksensä Cannesin kilpasarjassa tänä vuonna. Elokuva laajentaa levitystarjontaa ihailtavasti surrealistissävytteisen synkän draaman pariin. Se ei todellakaan ole katselukokemuksena helpoimmasta päästä, mutta taiteellisessa kunnianhimossaan ja yhteiskunnallisessa sanomassaan vaikuttava. The Girl with the Needle on inhorealistinen matka aikaan, jolloin sosiaalista turvaverkostoa oltiin pohjoismaissa vasta neulomassa ja toivottavasti sitä ei aleta omassa ajassamme purkaa.
Seuraava:
Den sista resan – viimeinen matka
Teennäinen ruotsalaisdokumentti pojan ja isän viimeisestä yhteisestä lomareissusta.
Edellinen: Mielensäpahoittajan rakkaustarina
Tunnelmaltaan leppeän elokuvan teemat puhuttelevat vanhenevassa Suomessa monia.