Villipeto häkissä
Kunnioitettavan kirjallisen uran tehnyt Cormac McCarthy lähti kokeilemaan uutta maaperää, kun hän kirjan sijasta palautti edustajalleen elokuvakäsikirjoituksen huumekauppaan sekaantuneesta asianajajasta. Käsikirjoitus myytiin saman tien, sillä ovathan McCarthyn teokset herättäneet kiinnostusta ja kunnioitusta myös valkokankaalla jo Kaikki kauniit hevoset (2000) -elokuvasta lähtien. Pulizer-palkitusta Tiestä tehty filmatisointi (2009) keräsi kriitikoiden kehut ja Menetetty maa (2007) kahmi palkinnot. Eipä siis ihme, että The Counselor valmistui Ridley Scottin ohjauksessa valkokankaille nopealla aikataululla.
Elämä näyttää hymyilevän huippuluokan asianajajalle (Michael Fassbender). Hänellä on rahaa, valtaa ja rakkautta, mutta jotenkin se ei tunnu riittävän. Huumepomo Reinerin (Javier Bardem) tarjoama mahdollisuus osallistua voittoisaan huumekeikkaan houkuttelee ylittämään rajan, josta ei ole paluuta. Kun asiat alkavat mennä huonosti, ei kukaan ole turvassa kartellin kostolta.
The Counselorin asetelmat muistuttavat kovasti Menetettyä maata. Monesta näkökulmasta kerrotut tapahtumat nähdään erilaisten moraalikoodistojen läpi. Molemmissa tarinoissa helppo rikos viehättää, mutta alamaailman rahoihin koskemisella on hintansa. Menetetyssä maassa Llewelyn Mossille varastetut rahat antavat uuden alun elämässä, mutta The Counselorissa nimetön asianajaja tiputtaa itsensä keskelle vaarallista maailmaa silkasta riskinottamisen ilosta. Monimutkaisessa arvomaailmassa lailla ja mustavalkoisella oikeuskäsityksellä ei ole enää mitään merkitystä. Tapahtumia voi hallita yhtä helposti kuin villejä kissapetoja, jotka kehräävät rauhallisesti siihen asti, kun asiat menevät suunnitelmien mukaan ja ne pidetään tyytyväisinä.
Elokuvan hahmoja kuljettaa dialogi, ei heidän toimintansa. Vaikka teksti onkin kaunista, niin sitä leimaa kirjallinen sävy. Brad Pittin hahmo tuntuu esimerkiksi olevan pitkälti selittämässä kartellin toimintaa, vaikka toki löytää oman paikkansa myös tarinan edetessä. Romaanimainen asioiden ja teemojen selittäminen ei toimi elokuvassa, kun ne ovat jo olleet esillä useaan otteeseen kuvallisessa kerronnassa. Esimerkiksi Cameron Diazin eläimellisyyden korostaminen visuaalisin koodein ei kaipaa enää selityksiä, vaan sen luomat mielleyhtymät hahmosta ovat valkokankaalta luettavissa. Nyt käsikirjoitus ei kuitenkaan luota katsojan tulkintoihin, vaan vääntää rautalangasta asioita toistavalla äänensävyllä.
Parhaimmillaan elokuva on sen kuvatessa huumerekan matkaa Meksikosta Yhdysvaltoihin. Sen pienet välähdyksenomaiset kohtaukset tuovat huumebisneksen pikkutekijät esiin varikkomaisten pysähdysten kautta. Matka kulkee sulavasti eteenpäin ja organisaatio toimii kuin hyvin rasvattu kone. Se nostaa myös esiin paperittomien maahanmuuttajien ongelmat sekä huumekauppaan liittyvän rikollisuuden ja väkivallan välähdysmäisissä otoksissa. Scott on löytänyt tästä tarinasta enemmän sisältöä, kuin asianajajan kujajuoksusta.
The Counselor on kunnianhimoinen elokuva, joka on moitteettomasti näytelty ja visuaalisesti kaunis. Trafficin (2000) kaltainen lähestymistapa huumebisnekseen useasta eri näkökulmasta hajoaa kuitenkin hieman käsiin. The Counselor on väkivaltainen tarina rikkaista ihmisistä, jotka eivät herätä paljon sympatiaa. Tämä ei kuitenkaan ole elokuvan kompastuskivi, vaan se on yllättävää kyllä Cormac McCarthyn käsikirjoitus. Elokuva ei lähde turhaan selittelemään hahmojensa motivaatiota, mutta alleviivaa kovalla kädellä teemojaan. Nyt elokuvan keskiöön ei oikein tunnu nousevan juuri mikään ja se jättää hahmonsa ontoiksi ja tarinansa juurettomaksi.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 6 henkilöä