Ted K valkokangas

Unabomberina tunnettu Theodore Kaczynski (s. 1942) lähetti ihmisille pommeja vuosina 1978–1995. Poikkeuksellisen pitkään jatkuneen pommikampanjansa myötä hänen kiinnisaamisensa oli FBI:n historian suurimpia tutkintoja. Lopulta Kaczynski pidätettiin veljensä vihjaamana omasta mökistään 1996 ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen 1998.

Kaczynskista on kirjoitettu paljon, tehty näytelmä, televisioelokuva sekä sarja, ja viimein vuoronsa saa elokuva Ted K. Tony Stonen luotsaamassa elokuvassa on selkeä näkökulmarajaus. Vaikka Unabomberin jahtaaminen oli FBI:n suurimpia tutkintoja, se sivuutetaan elokuvassa täysin, ja hyvä niin. Rikollisjahteja ja sinnikkäiden poliisien työtä on nähty kyllästymiseen asti, mutta itse rikollisista ja heidän mielenmaisemastaan on kerrottu vähemmän. Kaczynski on rikollisista vielä keskivertoa kiinnostavampi tapaus.

Älykäs ja matemaattisesti lahjakas Kaczynski ehti toimia matematiikan professorina ennen kuin muutti Montanan vuorille 11-neliöiseen mökkiin 1970-luvun alussa. Hän asui mökissään pidätykseensä asti ja kirjoitti vuosien aikana muun muassa julistuksensa Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Kaczynskin maailmankuvassa teknologinen kehitys on haitaksi luonnolle ja ihmisille, joiden pitäisi elää yksinkertaisemmin ja vapaammin ilman teknologian kahleita.

Kaczynskin ajattelussa ei ole mitään poikkeuksellista, vaan vastaavanlaisesta luonnonläheisestä elämäntavasta ja filosofiasta ovat puhuneet monet muutkin, Suomessa esimerkiksi Pentti Linkola (1932–2020). Muista ajattelijoista poiketen Kaczynski alkoi kuitenkin tehostaa sanomaansa pommikampanjalla, minkä takia hänet on liitetty myös monenlaisten ääriliikkeiden vaikuttimeksi, vaikka Kaczynski itse ei tällaisista liikkeistä perustanut.

Ted K:ssa Kaczynskista luodaan henkilökuva omissa oloissaan viihtyvänä miehenä, joka häiriintyy milloin moottorikelkoista, crossipyöristä, metsäkoneista, kaivostoiminnan räjäytyksistä tai ylilentävistä lentokoneista. Erämökin näkökulmasta Kaczynskista rakentuu osin jopa sympaattinenkin mielikuva, mitä voisi pitää kyseenalaisena suhteessa hänen ihmishenkiä riistäneisiin tekoihinsa.

Kysymys onkin ennen kaikkea ymmärtämisestä – ja ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Kaczynskin ajattelua voi ymmärtää, vaikka hänen tekojaan ei hyväksy. Kaczynskin kaltaisten toimijoiden ymmärtäminen on olennaista, jotta voidaan pohtia minkälainen maailma synnyttää tällaista ajattelua ja miksi. Kaczynski ei ollut mielipuolinen tappaja, mutta mieleltään järkkynyt kyllä.

Elokuvassa keskitytään Kaczynskin mökkielämään. Lapsuuteen ja ilmeisen haastavaan nuoruuteen viitataan vain muutamissa Kaczynskin äitinsä ja veljensä kanssa käymissä puhelinkoppikeskusteluissa. Elokuvakerronnallisesti rajaus on ymmärrettävä ja toimiva, mutta Kaczynskin toimien ja psykologisen kuvauksen kannalta asiat jäävät pitkälti mökissä vietetyn yksinäisen elämän ja ympäristöstä kumpuavien häiriötekijöiden varaan. Tältä osin psykologinen kehityskaari jää hivenen yksinkertaistetuksi, mikä on osin seurausta myös tarinankerronnan painotuksista ja kerronnan rytmistä.

Elokuvassa on useita suvantojaksoja, joissa tarina, tapahtumat tai edes hahmon kehityskaari eivät vaikuta etenevän. Kaczynskin vuorovaikutus ulkomaailmaan jää elokuvassa vähäiseksi. Se ei sinänsä ole ongelma, sillä fokus olisi voinut olla vielä enemmän Kaczynskissa, mutta hänen varsinaiset tekonsa ja pommikampanjansa jäävät aavistuksen vaikeasti hahmotettaviksi, mikäli Unabomberin tapausta ei entuudestaan tarkemmin tunne. Hienoinen fokuksen kanssa hapuilu puuduttaa parituntista elokuvaa, jolta olisi ehkä viime kädessä toivonut vieläkin rohkeampaa otetta käsitellä päähenkilönsä ajatusmaailmaa.

Tunnelmaltaan Ted K on paikoin hyvinkin voimakas ja tehokas. Varsinkin alussa ja lopussa tavoitetaan aiheen edellyttämä synkkä sävy, joka kuitenkin hukataan elokuvan keskivaiheilla. Tiukemmin kerrottuna synkkä sävy olisi todennäköisesti säilynyt läpi elokuvan, mikä olisi tukenut teoksen sisältöä ja ennen kaikkea rohkeutta pureutua vieläkin syvemmälle kirjepommittajan mielenmaisemaan.