Swingers valkokangas

Tanskalaiskomedian suomalaisversiointi kuulostaa tuotannollisesti houkuttelevalta, osoittautuihan taannoinen Luokkakokous (2015) jymymenestykseksi. Samaa yritetään nyt Swingersillä. Tanskalainen alkuteos Swinger (2016) ei tainnut olla vielä edes valmis, kun Suomessa mietittiin jo käsikirjoituksen pohjalta paikallisversiota. Kyse ei siis ole uusintafilmatisoinnista vaan siitä, että samasta käsikirjoituksesta on sovitettu oma paikallinen elokuvaversionsa.

Kotoinen Swingers kertoo neljästä pariskunnasta, jotka osallistuvat maaseutukartanolla vietettävään parinvaihtoviikonloppuun. Yksi pariskunnista on kokeneita kävijöitä, mutta loput ovat ensikertalaisia ja syyt osallistumiseen mitä moninaisimmat.

Asetelma kuulostaa pornoelokuvista tutulta, mutta mistään seksikomediasta ei ole kyse. Enemmänkin kyse on tavallisesta parisuhdekomediasta, jossa huumorin avulla yritetään purkaa parisuhteiden ongelmia seksijutuilla höystettynä. Kovin hauskasti tässä ei ole onnistuttu.

Luokkakokouksesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta se onnistui banaaliudessaan naurattamaan ainakin ajoittain. Swingers lyö sen sijaan suurilta osin tyhjää jopa siinä määrin, että Luokkakokouksen veroinen menestys jäänee saavuttamatta.

Luokkakokouksen suosion avaintekijöitä oli helppo samaistuttavuus. Lähes jokaiselle luokkakokouksessa käyminen ja itsensä vertailu muihin on tuttua ja siten samaistuttavaa. Parinvaihto sen sijaan lienee useimmille ainakin kokemusperäisesti vieraampaa ja siten koko lähtötilanne on hankalammin samaistuttava, eivätkä elokuvaan kirjoitetut hahmot erityisemmin tilannetta auta. Pääosin keski-ikää kolkuttelevat pariskunnat on kirjoitettu siinä määrin naiiveiksi stereotypioiksi latteaa dialogia myöten, että heihin oli varsin hankala samaistua vaikka sinänsä tunnistettavia teemoja hahmojen kautta sivutaankin.

Heikkoa samaistuttavuutta paikataan usein sujuvalla ja hyvin rytmitetyllä kerronnalla, jolloin tapahtumakulku saadaan etenemään niin ripeästi, että hahmoihin ei ehdi tai edes välitä liiemmin perehtyä. Fokus on tällöin enemmän toiminnassa tai isoissa teemoissa yksityiskohtien ja henkilöhahmojen sijaan. Swingers on kuitenkin kerronnallisesti tasapaksu alusta loppuun. Laahaavasti rytmitetyssä kerronnassa kohtaukset seuraavat mekaanisesti toisiaan draamankaareltaan valjussa tarinassa ja kun visuaalinen kerronta on vielä mitäänsanomatonta, puolitoistatuntinen elokuva tuntuu pitkältä.

Paperilla Swingersissä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tämä olisi edellyttänyt ronskimpaa aihekäsittelyä. Tällä en tarkoita roisia seksikomediaa, vaan hahmoja olisi voitu käsitellä rohkeammin. Jos jonkinlaisena taka-ajatuksena on purkaa keskiluokkaista fasadia, niin toimeen pitäisi tarttua lekalla tai kirurginveitsellä hennon vesiväripensselin sijaan.

Yhteen hahmoista terävämpi tulokulma olisi ollut jo lähtökohtaisesti sisäänkirjoitettu. Nuorimman pariskunnan naispuolinen jäsen on lähtenyt parinvaihtoviikonloppuun opintoihinsa liittyvää tutkimusta varten. Hänen havainnointinsa kautta olisi voitu kunnolla purkaa seksielämäänsä tympääntyneiden ja parisuhteissaan kiukuttelevien keski-ikäisten ongelmia ja sielunmaisemaa. Aiheesta on tehty useita sangen riipiviäkin ihmissuhde-elokuvia niin draaman kuin komedian saralla, mutta Swingersissä tyydytään soutelemaan lammikolla tai seisoskelemaan kylpytakeissa ja terapoidaan toisia teepussimietelauseilla latteiden navanalusjuttujen lomassa.

Loppujen lopuksi parinvaihto tai parien vaihtamattomuus jää elokuvassa sivuseikaksi. Kyse olisi yhtä hyvin voinut olla golfaus- tai purjehdusviikonlopusta. Parinvaihto-teemaa vaikuttaa lähinnä markkinointikikalta, jolla synnytetään mielikuvaa tirkistelevästä seksikomediasta. Lopputulos edustaa kuitenkin lähinnä nykypäivän suomalaista puskafarssia ja vielä tylsää sellaista, joten nekin, jotka odottavat elokuvalta Luokkakokouksen kaltaista naururallia, joutunevat pettymään.