Suomen hauskin mies valkokangas

Näin itsenäisyyden satavuotisjuhlahulinoiden jatkeeksi elokuvamaailmassa on luontevaa muistella myös vuoden 1918 sisällissotaa, jonka jälkiä on nähtävissä Suomessa vielä tänäkin päivänä. Ajanjaksosta on tehty jokunen sodan kauhuja kuvaava elokuva jo aiemmin, mutta ohjaaja Heikki Kujanpää lähestyy aihetta hieman rajatummasta näkökulmasta. Suomen hauskin mies jättää taistelukuvaukset sikseen ja syventyy ihmisluonnon oikkuihin, jotka vankileiriolosuhteissa saavat äärimmäisiä muotoja.

Toivo Parikka (Martti Suosalo) on punaisten puolella taistellut Työväen teatterin johtaja, joka päätyy tuhansien muiden lailla ”Kuolemansaaren” vankileirille teloitettavaksi sisällissodan melskeissä. Leirin komentaja Kalmin (Jani Volanen) intresseissä on päästä vangeista eroon, mutta sitä ennen saksalaisten herrojen vierailulle tarvitaan ohjelmaa. Parikka saa käskyn toteuttaa hupinäytelmä: jos yleisö ei naura, on koko ryhmällä edessä teloitus.

Asetelma on itsessään niin kylmäävä, ettei konkreettista tappamista ole tarvinnut erikseen korostaa. Elokuva tasapainoileekin ennen kaikkea jatkuvan kuolemanpelon ja toiveikkuuden välillä, kun epäoikeudenmukaisuus on läsnä kaikkialla eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa. Vangit tietävät, että teloitus saattaa olla edessä koska tahansa ilman mitään syytä. Huumoria revitään etenkin loppua kohti koko tilanteen epätodellisuudesta ja auktoriteettien täydestä kyvyttömyydestä itseironiaan.

Suomen hauskimmaksi mieheksi tituleerattu Parikka onnistuu sutkauksillaan rikkomaan sodan keinotekoisia hierarkioita, ja hänen ansiostaan karmivissa oloissa koetaan välillä myös lämpöä. Parikan ja Paavo Kinnusen esittämän vartija Nyborgin välinen ystävyys onkin vankien keskuudessa vallitsevan yhteishengen ohella tarinan parasta antia.

Vaikka tarinan kontrastit ovat selkeät ja tositapahtumiin perustuvat, voisi kerronta olla terävämpääkin. Kiinnostavia sivuhahmoja olisi työläisnäyttelijöissä riittämiin, mutta välillä fokus luisuu saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden väliseen kanssakäymiseen, vaikka tarinan sankari on parhaillaan paljon koskettavampien asioiden äärellä. Parikan elämää ei myöskään taustoiteta juuri lainkaan, mikä jättää hahmon valitettavan pinnalliseksi.

Teatterilavoilta tuttu Martti Suosalo on tietenkin äärettömän taitava ja roolissaan ovela, elämänhaluinen mies, joka pitää röyhkeästi pilkkanaan niin vartijoita kuin saksalaisia sotilaitakin. Myös Jani Volanen suoriutuu mainiosti roolissaan kylmänä ja empatiakyvyttömänä kapteenina. Läpeensä miesvaltaiseen hahmokavalkadiin on jopa ilahduttavasti kirjoitettu yksi queer-identiteetillä varustettu vanki, joka tosin jää hyvin ohueksi sivuhenkilöksi.

Nimestään huolimatta Suomen hauskin mies ei suorastaan räjäytä nauruhermoja. Komiikan sijaan se kuvaa paremminkin huumorin merkitystä ja ihmisen selviytymistä pahimmissa mahdollisissa oloissa. Koskettavat teemat saavat aikaan tunnelatauksen, joka ei aivan pääse maaliin asti. Näyttelijäntyötä on kuitenkin ilo katsella.