Suicide Squad valkokangas

Warner Brothersin ja DC Entertainmentin taistelu sarjakuvaelokuvien näkyvyydestä Disneytä ja Marvelia vastaan alkaa olla surullista katsottavaa. Tämän vuoden lippulaivaksi tarkoitettu Batman v Superman ajautui karikolle kriitikoiden ja katsojien negatiivisen palautteen vyöryttämänä. Fanien odotukset lepäsivät tulevan Suicide Squad -elokuvan varassa. Trailerien toiveikkaat lupaukset muuntuvat nyt kuitenkin vain toiseksi annokseksi happamia marjoja.

Suicide Squad on DC Comicsin superroistoista kokoon kyhätty iskuryhmä, joka esiintyi sarjakuvissa ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla. Tuolloin sen pääasiallinen funktio oli tarjota jokin looginen syy sille, miksi tuhanteen kertaan kaltereiden taakse lukitut pahikset rynnivät tämän tästä vapaina kaupunkien kaduilla. Vasta 80-luvulla Suicide Squadista muodostui hallituksen oma salainen ase, jollaisena se nykyisin parhaiten tunnetaan. Ryhmän jäsenet ja johtajat ovat tietenkin vuosien aikana vaihtuneet moneen kertaan.

Elokuvassa tiimin taustapiruna operoi hallituksen linkkihenkilö Amanda Waller (Viola Davis). Teräsmiehen kaltaiset yli-ihmiset ovat herättäneet päättäjissä tarpeen luoda puolustusratkaisu vastaavien jumalolentojen varalle. Wallerin vastaus ongelmiin on vaarallisista kriminaaleista kasattu iskuryhmä Suicide Squad, johon kuuluu Deadshot (Will Smith), Harley Quinn (Margot Robbie), Kapteeni Bumerangi (Jai Courtney), Diablo (Jay Hernandez) ja Killer Croc (Adewale Akinnuoye-Agbaje). Pian yliluonnollinen entiteetti pääseekin valloilleen kaupungissa ja Suicide Squadin lähetetään ratkaisemaan ongelma.

Muun muassa Training Daysta (2001) ja The Furysta (2014) tunnetun David Ayerin käsikirjoittama ja ohjaama kokonaisuus on käynyt läpi tuotantohelvetin. Tiettävästi käsikirjoitus puskettiin kasaan hätäisesti kuudessa viikossa ja lopullista versiota säädettiin muotoonsa lukuisten leikkaajien avulla. Tästä huolimatta kokonaisuus on selkeämpi ja helpommin seurattava kuin kuuden elokuvan fuusiolta tuntunut Batman v Superman. Supersankarielokuvien kliinisiin konseptiratkaisuihin luottava käsikirjoitus ei kuitenkaan istu kivuitta Suicide Squadin raflaavaan hahmokatraaseen.

Ihmissuhteiden, vanhempainrakkauden ja menetettyjä lähimmäisten varaan rakentuva hahmokirjoitus on harvinaisen tekemällä tehty. Sosiopaattien ja paatuneiden rikollisten muokkaaminen elokuvan sankareiksi ei ole helpoin tehtävä, mutta tällaista väkinäisyyttä voi silti vain ihmetellä. DC:n turvalliset hahmotroopit, jotka ovat leimallisesti olleet osa Batmania ja Teräsmiestä toistuvat nyt uuvuttavana kliseiden kuplettina pahamaineisten superroistojen kohdalla. Iskuryhmän edesottamuksista ei jaksa tämän keskellä välittää tuon taivaallista.

Ongelma on toisaalta myös DC:n nykyisissä supersankarielokuvissa itsessään. Suicide Squad on luonteeltaan anarkistinen ja revittelevämpi vastinpari suoraselkäiselle Justice Leaguelle. Kun Zack Snyderin kuitenkin ampui nimikkosankareidensa moraalisen selkärangan pihalle, ei asetelma toimi enää samalla tavalla. Rosoiset antisankarit ovat nyt vain osa DC:n samaa inhorealistista ja ikärajaltaan teiniyleisön tarpeisiin istutettua tummanpuhuvaa huttua.

Tässä suhteessa Suicide Squad jatkaa edeltäjiensä linjalla. Se on yrmeän ryppyotsainen harmaapaletti, jonka vähäiset kevennysyritykset lässähtävät kasaan kuin märkä kakku. Terrori-iskujen ja hallituksen salaisten operaatioiden turvin elokuva sitoo itsensä kiinni nykytodellisuuteen. Suicide Squad ei ole pahiten karrelle palanut DC:n sarjakuvafilmatisointi, mutta melkoinen kalkkuna siitäkin huolimatta. Nähtäväksi jää, puhaltavatko uudet tuulet tulevassa Justice League -elokuvassa.