Stan & Ollie – Ohukainen ja Paksukainen valkokangas

Mykkäfilmien aikakaudella komedia oli kunniassaan, ja komediaa elävissä kuvissa esittävät olivat usein koko elokuvaa taidemuotona eteenpäin vieviä pioneereja, jotka useimmiten käsikirjoittivat omat numeronsa. Monilla oli juuret näyttämöllä, vaudeville-teatterin maailmassa. Sellaiset nimet, kuten Buster Keaton, Charlie Chaplin, Harold Lloyd sekä Laurel & Hardy eli suomeksi tutummin Ohukainen ja Paksukainen, tunnettiin vuosikymmeniä ympäri maailmaa ensin elokuvateattereiden sitten television kautta koko ihmiskunnan hauskuuttajina.

Vaikka edellä mainitut herrat olivatkin mykkäkauden kassamagneetteja ja Hollywoodin kuninkaallisia, toi äänielokuvaan siirtyminen omat haasteensa, joista vain Chaplin selvisi jotenkin voittajana. Ohukainen ja Paksukainen eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään, vaikka ura kääntyikin kohti auringonlaskua. Vanhalla maineella ei juuri laskuja maksella, totesivat Laurel ja Hardy, ja palasivat takaisin sinne, mistä olivat lähtöisinkin eli teattereiden lavoille. Viimeinen kiertue oli Brittein saarilla vuonna 1953, ja tästä kiertueesta kertoo Jon S. Bairdin ohjaama ja Jeff Popen (muun muassa hieno Philomena) käsikirjoitukseen perustuva Stan & Ollie.

Elokuvan päärooleissa komedian kuuluisimpana parivaljakkona nähdään kuin osiaan varten syntyneet nykykomedian mestarismiehet Steve Coogan Stan Laurelin eli Ohukaisen roolissa ja John C. Reilly Oliver Hardyna eli Paksukaisena, jonka ystävät ja työtoverit tunsivat lempinimellä Babe.

Stan Laurel oli alunperin kotoisin Englannista, paikasta nimeltä Ulverston, joten ohjaajalta on ollut hyvä oivallus tarjota roolia niin ikään englantilaiselle Cooganille, joka tekee hienon ja sävykkään roolityön Laurelina. Baird onkin kertonut, että Coogan ja Reilly olivat ensimmäisinä hänen mielessään roolitusta mietittäessä, ja ohjaajaa voi vain onnitella näyttelijävalinnoistaan.

Elokuvan tunnelma on kauttaaltaan hieman surumielinen, sillä katsoja aistii kaikesta luopumisen ja hyvästijätön väistämättömyyden. Esiintymisten ohessa Stan Laurel kirjoittaa parivaljakolle jatkuvasti uutta materiaalia ja jaksaa uskoa vielä yhden yhteisen elokuvan toteutuvan. Hektisen kiertueen edetessä kohti Lontoota ja suuren yleisön vähitellen herätessä alkaa Hardyn terveys kuitenkin muistutella kaiken katoavaisuudesta, ja miesten pitkän uran varrella selvittämättä jääneet kaunat nostavat rumaa päätään.

Maineen ja kunnian päivät koettiin Hal Roachin (Danny Huston) studiolla, mutta Roachin raudanluja ote kultakimpaleistaan tuntuu yhä pusertavan miesten mielissä. Myös parivaljakon vaimot saapuvat kiertueelle, mutta tämä tuntuu olevan vikatikki. Lucille Hardy (Shirley Henderson) ja Baben ties kuinka mones vaimo Ida (Nina Arianda) onnistuvat luomaan vain lisää kitkaa Stanin ja Baben välille vetäessään miehensä mukaan omaan nahisteluunsa. Vaikka suhteet ovat välillä katkeamispisteessä, pitää miesten keskinäinen kunnioitus ja välittäminen heidät kuitenkin yhdessä varsinkin silloin, kun asiat tuntuvat menevän pieleen.

Ohjaaja Jon S. Baird on yhdessä käsikirjoittaja Jeff Popen kanssa onnistunut luomaan harvinaisen eheän ja lämminhenkisen kuvauksen elokuvahistorian ehkä kuuluisimman parivaljakon viimeisestä kiertueesta, hetkestä ennen esiripun sulkeutumista.