Skimbagirls valkokangas

Skimbagirls lukeutuu elokuviin, joiden ensi-iltaa jouduttiin koronarajoitusten takia siirtelemään. Lopulta elokuva hyllytettiin vuodeksi odottamaan ensi-iltaansa. Ehkäpä tekeleen olisi voinut unohtaa hyllylle pölyttymään tai livauttaa ulos jossain suoratoistopalvelussa, sillä elokuvan katseleminen isolta kankaalta aiheuttaa lähinnä hämmentynyttä harmitusta.

Koherenttia ammattilaisten tekemää elokuvaa enemmän Skimbagirls muistuttaa koulun ilmaisutaidonkerhon projektia. Tosin sillä erotuksella, että kerhojen tuotoksissa on jotain sympaattista, Skimbagirls on vain luotaantyöntävä.

Sekava tarina kertoo kahdesta sisaruksesta ja heidän kahdesta yhteisestä ystävästään. Toinen sisaruksista vaihtaa aviomiestä kuin paitaa, ja ties kuinka monensien häiden kynnyksellä tolkumpi sisar päättää puuttua peliin. Tai jotain tämän tapaista tarinassa tapahtuu. Tarkemmin on hankala sanoa, koska tarinan aukeaminen kestää tavattoman kauan ja siitä on hyvin vaikea saada tolkkua. Käsikirjoitus on kaikessa hyppelevyydessään jälleen kuin peruskoululaisilta lainattu.

Skimbagirls lienee saanut innoituksensa Luokkakokouksesta (2015). Pikkutuhmailevaan komediaan on vain vaihdettu miesporukan sijaan naisporukka. Luulisi, että tässä ajassa kyettäisiin jo johonkin parempaan. Makuasioista ei tunnetusti sovi kiistellä ja Luokkakokouksestakin saattoi olla mitä mieltä tahansa, mutta silti Taneli Mustosen ohjauksessa elokuva rullasi loogisesti alusta loppuun ja tylsämielisimmätkin joutuivat ainakin muutaman kerran naurahtamaan. Skimbagirlsissa ei saavuteta edes tätä.

Elokuva ei kertaakaan herätä edes mitään spontaaniin naurahdukseen viittaavaa. Umpitylsä kohellus aiheuttaa vain läpitunkevan hämmennyksen, miten elokuvan perusasioita ei ole hallittu tai niistä ei ole välitetty. Helpot klaffivirheet, elokuva- ja tarinakerronnan jatkuva kompurointi sekä kömpelö kesäteatterinäytteleminen eivät anna tuotannosta kovin mairittelevaa kuvaa.

Hämmennystä aiheuttaa myös elokuvan suhteuttaminen ohjaajansa Marja Pyykön tuotantoon. Pyykkö on onnistunut niin elokuvissaan Yösyöttö (2017) ja Sihja – kapinaa ilmassa (2021) kuin tv-sarjassa Paratiisi (2020–2022), mutta Skimbagirls vajoaa jo Kekkonen tulee! -sekoiluakin alemmas.

Skimbagirslin on vaikea kuvitella puhuttelevan tai vetoavan oikein kehenkään tai mihinkään katsojaryhmään auttamattoman sekavuutensa ja tylsyytensä takia. Ainoan poikkeuksen tehnevät ne, jotka haluavat nähdä Samuli Edelmannin paljaan takapuolen. Poromiehen naturalismi onkin elokuvan ainut valopilkku.