Shazam! Fury of the Gods valkokangas

Vuoden 2019 Shazam! oli yllätyshitti. Ei vain rahallisesti vaan laadullisesti. 1940-luvulla Teräsmiehen kilpailijaksi alun perin kehitellyn supersankarin taustakertomus on varsin heppoinen ja nykypäivän kontekstissa jopa epäilyttävä. Nuori orpopoika Billy Batson lähtee viemäriverkostoon vanhan partaisen äijän houkuttelemana ja saa tältä syfiliksen sijasta salasanan, jonka lausumalla poika muuttuu aikuiseksi supersankariksi.

DCEU eli DC-supersankarielokuvien universumi oli ennen Shazamia ollut suureksi osaksi äärettömän vakava, mattasävyinen ja synkkäsävyinen. Synkkää ja tummasävyistä kun nykyään kutsutaan viihdeteollisuudessa realismiksi. Shazam! oli kuitenkin sydämellinen, piristävä ja itsetietoisen komediallinen teos, jossa oli vahva fokus kahden teinipojan, orvon Billyn (Asher Angel) ja liikuntarajoitteisen Freddyn (Jack Dylan Grazer) ystävyydessä.

Ystävyys sai aidon hauskoja piirteitä, kun Billy muuttui aikuiseksi supersankari Shazamiksi (Zachary Levi), jonka supervoimia piti testata ja videoida. Elokuvan traagisempia ja draamallisempia piirteitä oli pohdinnassa perheen vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Itse valittu perhe voi olla tärkeämpi kuin vanhemmat, jotka ovat lapsensa hylänneet, ja adoptiosisarukset voivat olla supersisaruksia.

Billy Batsonin ja hänen ihmeperheensä tarina sai selkeän sulkeuman. Shazam! olisi ollut sellaisenaan hyvä, itsellinen ja itsenäinen tarina. Jatkoa yhtä kaikki seuraa, pääosin samoilla näyttelijöillä ja samalla ohjaajalla, ruotsalaisella David F. Sandbergillä.

Shazam! Fury of the Godsin näyttelijäkaartiin ovat liittyneet Helen Mirren, Lucy Liu ja Rachel Zegler titaani Atlaan nymfityttäriksi. Hespera, Kalypso ja Anthea havittelevat voimaa, joka voi tuhota maailman, ja Batsonien supersankariperheen täytyy tämä estää. Siinä sisältö sitten olikin.

Elokuva on parikymmentä minuuttia edeltäjäänsä lyhyempi, mutta tuntuu moninkertaisesti pidemmältä. Lähes kaikki aiemman Shazamin kiinnostavat puolet ja hahmoja piristäneet ristiriitaisuudet on hukattu tukkoisen ja persoonattoman CGI-mäiskeen suohon. Elokuvassa on muovisen näköinen lohikäärme, jota paremmin tehtyjä on nähty viime vuosina kosolti suoratoistokanavien fantasiatekeleissä. Loharia vastaan tapellaan kolmekin varttia, jestas se tekee sitten eetvarttia, Popedaa lainatakseni.

Shazam! Fury of the Godsissa on tylsän geneeristä supersankarimätkettä, mutta yksinään se ei tee elokuvasta läpeensä huonoa. Moni lajityypin elokuva on ollut viihdyttävä, vaikka pakollinen ylipitkä lopputaistelu onkin ollut mukana. Se tekee teoksesta huonon, että käsikirjoitus on vasemmalla kädellä hutaistua, luonnottoman kankeaa ja joka kerta alimman yhteisen nimittäjän mukaan menevää. Roolihahmot ovat kuin pelinappuloita pulushakissa, jossa pulu paiskoo nappuloita ympäriinsä ja paskoo pelilaudalle.

Supersankaritarinoiden konventioihin kuuluu, että sankarit saattavat uhrata itsensä muiden hyväksi ja palata soveliaan ajan kuluttua takaisin. Toisinaan tämä tuo mystistä draamaa tarinankaariin, mutta useimmiten metodi on ylikäytettyä tunteiden lypsämistä. Shazam! Fury of the Gods tekee troopissa uuden maailmanennätyksen, sillä nimeltä mainitsemattoman hahmon edesmenoa kestää alle viisi minuuttia. Sitten toisesta DCEU-elokuvasarjasta kotoisin oleva hahmo ilmaantuu tyhjästä, hivelee velhon sauvan nuppia ja sankarivainaja jo herää. Tämän jälkeen dea ex machina poistuu takavasemmalle, jonne poistuu vähäinenkin mielenkiinto tarinaa ja hahmoja kohtaan.

Koska myös edellinen DCEU-elokuva Black Adam oli floppi lippuluukuilla, niin DCEU-universumi vain syventää usean vuoden jatkunutta pakkolaskuaan. DC-elokuvauniversumia ollaan lähiaikoina uudistamassa kovalla kädellä James Gunnin toimesta. Ylemmiltä tahoilta on suoraan sanottu, että Batsonin perheen seikkailujen jatkon määrittää ennen kaikkea tuotto lippuluukuilla eikä yhteensopivuus uudistettuun DC-universumiin.

Näin epäviihdyttävällä, persoonattomalla ja merkityksettömän oloisella tekeleellä on vaikea nähdä Batsonin perheen enää palaavan ainakaan omassa elokuvassaan. Toki monet tylsät ja viimeiseen pisaraan asti ideoista lypsetyt viihde-franchiset ovat keränneet hyviä lipputuloja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kenties Shazam! osa kolme vielä nähdään, mutta siinä tapauksessa koko pakka kannattaisi laittaa uusiksi.