Kahdeksan miljoonan jumalan kylpylässä
Henkien kätkemä on elokuva, joka saa unelmoimaan, kuten ranskalaiset sanoisivat. Japanilaisen animaation mestarin Hayao Miyazakin viimeisin onkin valloittanut yleisönsä ikään katsomatta ympäri maailmaa. Useiden kansainvälisten palkintojen lisäksi se voitti jopa Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon ja päihitti siten monta tavallista taide-elokuvaa.
Miyazakin uusin luomus kertoo Chihiro-nimisestä 10-vuotiaasta tytöstä, joka on vanhempiensa kanssa matkalla uuteen asuinpaikkaan. Perhe eksyy väärälle tielle ja päätyy keskelle metsää umpikujaan, jonka edessä on suuri portti. Uteliaat vanhemmat haluavat tutkia paikkaa ja Chihirokin lähtee vastentahtoisesti mukaan. Onnettomien sattumusten myötä Chihiro joutuu erilleen vanhemmistaan ja päätyy unenomaiseen huvipuistoa muistuttavaan maailmaan, jossa on muun muassa erilaisille jumalille tarkoitettu kylpylaitos. Chihiron orpous outojen olioiden hauskanpidon keskellä tuo mieleen jopa ne Tove Janssonin kirjojen kohdat, joissa jokin yksinäinen pieni olento on tarkkailijana huvipuistossa, jossa meluavat hemulit pitävät hauskaa.
Henkien kätkemä on värikkyydessään kiehtovan kaunis, ja kun se vielä kestääkin hiukan yli kaksi tuntia, se vaikuttaa väistämättä seuraavien öiden uniin. Täytyy kuitenkin sanoa, että Chihiro perheineen on piirretty jopa hiukan tylsästi verrattuna siihen, miten huimia ruumiillisuuden muotoja kylpylän asiakkaat edustavat. Olioissa viehättää esimerkiksi niiden järkälemäinen tukevuus ja tapa olla omassa lihassaan. Varsinkin joen jumalan törkyisenä vyöryvä olemus viehättää holtittomuudellaan ja epämääräisyydellään. Toisaalta kylpylässä asustaa myös pieniä ja vikkeliä olentoja. Pikkuruiset kivihiiliä kanniskelevat ötökät muistuttavat Chihiron kavereina vaikkapa Disneyn Lumikista tuttujen hiirten roolia yksinäisen tytön apureina. Vaikka pikkuötökät ovatkin söpöjä ja saavat hymyilemään, niin nimenomaan isompien olioiden ja jättiläisvauvan runsaat poimut herättävät kunnioitusta. Hyljemäisen tanakat kylpijät ovat samalla lailla suorastaan haluttavia kuin Sumo-painijat!
Ötiäiskavalkadin lisäksi Henkien kätkemässä on myös hyvin lyyrisiä jaksoja, lentämistä, kepeyttä ja herkkyyttä. Takeshi Kitanon luottosäveltäjän Joe Hisaishin musiikki tuo kautta linjan rytmiä, vauhtia ja maagista tunnelmaa kuvien runsauden kyytipojaksi. Henkien kätkemä onkin juuri onnen omiaan talvi-iltojen maagiseksi unikokemukseksi, ja sitä voi suositella kaikenikäisille katsojille. Aivan pienimmille se ei tosin sovi, sillä siinä on joitakin hiukan pelottavan näköisiä hahmoja.
On erityisen ilahduttavaa saada nähdä Henkien kätkemän kaltaista animaatiota teatterilevityksessä. Sekin olisi varmasti saattanut jäädä vaille levittäjää, jollei se olisi ollut niin voittoisa ympäri maailmaa: onhan edelleen yleensä erittäin harvinaista nähdä japanilaisia animaatioita teatterilevityksessä. Eihän esimerkiksi Miyazakin paljon kehuttu Prinsessa Mononokekaan ole päässyt Suomessa yleiseen levitykseen. Katsojia sillekin luulisi piisaavan paljon laajemman kohderyhmän piiristä kuin perinteisille Disney-animaatioille.
Toimituskunnan keskiarvo: 4,4 / 10 henkilöä
Seuraava:
28 päivää myöhemmin
Arvostelu elokuvasta 28 Days Later / 28 päivää myöhemmin.
Edellinen: Kuolema saa odottaa
Arvostelu elokuvasta Die Another Day / Kuolema saa odottaa.