Searching valkokangas

Digitaaliset jalanjälkemme voivat kattaa yllättävän suuren osan elämästämme. Tietokoneelle kerääntyy kuvia ja videoita elämän suurista hetkistä. Puhelimien viestiketjut ovat täynnä arkipäiväisiä keskusteluja ja kirjautumiset eri palvelimille muistuttavat, milloin viimeksi olemme avanneet sen. Teknologia maalataan usein elokuvissa pelottavaksi tuntemattomaksi, mutta Searching kuvaa pikemminkin, miten elämme elämäämme ruuduilla. Se tekee internetistä ja sitä ympäröivästä teknologiasta arkista, mutta muistuttaa silti väärinkäytön vaaroista.

Kimin perhe on vastikään kokenut suuren menetyksen. Isä David (John Cho) yrittää pyörittää arkea tuttuun tapaan, mutta äidin kuolema on luonut etäisyyttä isän ja Margot-tyttären (Michelle La) välille. Eräänä päivänä Margot ei palaa koulukavereiden tapaamisesta ja isä käynnistää etsinnät. Internethaut ja profiilit alkavat paljastaa, että David ei ole täysin perillä tyttärensä edesottamuksista. Apua rönsyilevän vyyhdin ratkomiseen hätääntynyt isä saa etsivä Vickiltä (Debra Messing).

Koko Searchingin etsintähistoria on luettavissa valkokankaalta. Se kuljettaa tarinaansa erilaisten ruutujen ja valvontakameramateriaalien läpi. Näyttelijät ovat näkyvillä ainoastaan videopuhelujen kautta tai nettisivujen videomateriaaleissa. Samaa tekniikkaa käytti ainoinaan kauhuelokuva Unfriended (2014), jossa joukko nuoria kuolee ryhmächatissa, kun he vastaavat salaperäiseen videopuheluun. Searching on valjastanut saman tarinankerronnan tyylin salapoliisityöhön, jonka syövereihin myös katsoja voi hypätä. Videopuheluiden taustalla avatut sivut tarjoavat vihjeitä mysteerin ratkaisuun alusta asti.

Kekseliäisyys ja ajatukseen sitoutuminen kannattelevat Searchingin tarinankerrontaa. Sen alkumontaasi Kimin perheen historiasta on nopea tapa kertoa emotionaalinen tarina ja samalla esitellä elokuvan käyttämät keinot katsojalle. Erilaisten kameroiden ja ruutujen visuaalisuutta yritetään korostaa tarkoilla sommitelmilla, mutta vaikka näkökulma tarinaan on kiinnostava, elokuva tuskin menettää mitään pienemmältä ruudulta katsottuna. Runsaat juonenkäänteet tuntuvat olevan mukana, jotta katsoja ei kyllästyisi ruutujen tarkastelemiseen.

Raikas asenne tietotekniikkaan tekee kiinnostavan eron Searchingin ja monien muiden elokuvien välille. Kasvottomien piinaajien verkostona internet nähtiin jo 1990-luvulla, eivätkä pelkokuvat ole juuri muuttuneet The Net – verkko kiristyy (1995) -elokuvan ja parinvuoden takaiseen Nerven (2016) välillä. Searching ei väitä, etteikö teknologia voi edesauttaa kiusaamista, väärien identiteettien luomista tai jopa kaksoiselämän ylläpitämistä. Sen uhat ovat kuitenkin netin ulkopuolella olevissa ihmisissä. Ainoa moralistinen vire, joka elokuvassa on havaittavissa, on sen kasvatuksellinen ote tunteista puhumiseen. Vanhempien ja lasten välinen kuilu ei ole ruuduissa, vaan perheen sisäisessä keskustelukulttuurissa, joka Searchingissa on järkkynyt äidin kuoleman takia.

Searching on näppärä tarina, jossa jokainen informaation murunen valkokankaalla kannattaa painaa mieleen. Se kutsuu katsojansa ratkaisemaan kadonneen teinin tapausta, eikä lietso paniikkia netin vaaroista. Käännerikas juoni on pakattu täyteen tarkasti alustettuja vihjeitä ja tarina kulkee sujuvasti eteenpäin. Searchingin maailma on runsas, mutta elokuvan edetessä sen kerroksellisuus sulaa pois, kun kaikki yksityiskohdat on valjastettu tarinan käyttöön. Lopuksi näkyville jää vain ketterästi toimiva koneisto.