Paluu haaveiden kehään

Sylvester Stallonen luoma nyrkkeilijäsankari Rocky Balboa oli 30 vuotta sitten tuntematon haastaja, joka sai pr-mielessä mahdollisuuden otella maailmanmestaria vastaan. Muhammed Alin ja tuntemattoman altavastaajan Chuck Webnerin vuoden 1975 ottelusta inspiraationsa saanut tarina oli kymmenen Oscar-ehdokkuuden ja kolmen Oscar-voiton arvoinen, elämää suurempi urheiludraama. Rockyn neljä jatko-osaa jatkoivat kovia kokeneen mutta suurella sydämellä ottelevan amerikanitalialaisen tarinaa.

Rocky V (1990) jätti pahan maun sekä katsojille että Stallonelle, joka halusi viedä tarinan arvoiseensa loppuun. 15 vuoden jälkeen ympyrä on vihdoin sulkeutumassa. Kuten ensimmäisessäkin elokuvassa, Rocky saa mahdollisuuden näytösotteluun maailmanmestaria vastaan. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan nuoren tuntemattoman taistelijan mahdollisuudesta nousta huipulle, vaan kuusikymppisen veteraanin ja entisen kaksinkertaisen mestarin vihonviimeisestä ottelusta.

Stallone on ohjannut, käsikirjoittanut ja osittain tuottanut viimeisen luvun Balboan tarinaan, ja luonut Rocky Balboasta sekä juonellisesti uskottavan että tunteellisuudessaan elämää suuremman urheiludraaman. Tärkein lenkki tarinaan on kuitenkin Stallone itse. Sly ei vain näyttele Rockya, Sly on Rocky niin hyvässä kuin pahassakin.

© 2006 MGMSylvester Stallonen ilmeettömyys ja epäselvä puhetapa eivät johdu Stallonen kehnoista näyttelijäntaidoista tai älykkyysosamäärän puutteesta, vaan siitä että Slyn kasvot ovat olleet toispuoleisesti halvaantuneet jo lapsesta asti. Stallone on kuitenkin kääntänyt vammansa voitokseen, ja Rockyn uurteinen, kömpelön epävarma olemus on mestarillinen tulkinta kovia iskuja päähän ottaneesta vanhasta urheiluveteraanista.

Balboa on kokenut urallaan paljon, mutta kovimmat iskut on jakanut elämä. Vaimo Adrian on kuollut syöpään, ja oma poikakin on vieraantunut isästään. Kulta-aikojen kartanot ovat mennyttä, ja Rocky on palannut synnyinseudulleen Philadelphiaan ravintoloitsijaksi. Balboa on kulmakuntansa suurisydäminen hyväntekijä, joka auttaa pyyteettömästi tuttuja ja sukulaisia, kuten kaikissa elokuvissa esiintynyttä Paulieta (Burt Young).

© 2006 MGMIlmaiset ateriat tarjotaan esimerkiksi Spider Ricolle, vanhalle kehäraakille jonka Balboa nujersi kehässä 1976. Ricoa esittävä Pedro Lovell on aito nyrkkeilijä, joka nähtiin valkokankaalla viimeksi ensimmäisessä Rockyssä 30 vuotta sitten. Spider Rico ei ole ainoa viittaus Rockyn uraan ja aiempiin elokuviin, sillä Rocky Balboa pursuaa nostalgisia viittauksia vanhoihin matseihin ja Balboan elämään rakkaan vaimon kanssa.

Nostalgia on hukuttaa Rockyn, joka päättää purkaa ahdistustaan palaamalla takaisin kehään, tarkoituksenaan otella paikallisissa pikkumatseissa. TV:n urheiluohjelman esittämä "mitä jos" -tietokonesimulaatio asettaa kuitenkin vastakkain kulta-aikojen Rockyn ja nykyisen voittamattoman mestarin Mason "The Line" Dixonin (Antonio Tarver). Imagolleen nostetta hakeva Dixon sopii Balboan kanssa näytösottelusta, jonka hän kuvittelee olevan lähinnä parin erän mittainen sparraus. Rocky päättää kuitenkin antaa ottelussa vielä kerran kaikkensa.

© 2006 MGMVanhojen miesten paluu kehään ei ole nyrkkeilyn maailmassa mahdotonta, sillä George Foremankin palasi 45-vuotiaana maailmanmestariksi, 20 vuotta edellisestä mestaruudestaan. Foreman harkitsi paluuta huipulle vielä 2004 (55-vuotiaana), joten yli viisikymppinen kovanyrkki kehässä ei ole täyttä fantasiaa. Kuten Foreman aikoinaan, Rocky ei vanhemmilla päivillään edes yritä panostaa nopeuteen ja liikkuvuuteen, vaan silkkaan staminaan ja omien lyöntien murskaavaan voimaan.

Rockylle tärkeintä ei ole voittaa vastustaja vaan oma itsensä. Kimalaisen lailla pistävä ja perhosen lailla kiitävä Dixon ei siis ole elokuvan "pahis", vaan rehti ja moniulotteinen vastustaja. Tarver ei ole ammattinäyttelijä, vaan entinen kevyen raskaansarjan maailmanmestari, ja miehen otteissa kehässä näkyy se energia, joka miehen aikoinaan nosti huipulle. Nyrkkeilyn raaka energia on elokuvassa aitoa, ja kuvauksissa kumpikin mies antoi kaikkensa. Tarver jopa epähuomiossa tyrmäsi Stallonen, joka joutui sairaalaan kesken kuvausten.

© 2006 MGMUrheilu on draamaa, ja sympaattisinkaan kehyskertomus ei toimisi ilman sähäkkää kliimaksia. Tarkoituksellisen verkkaisen ja Rockyn hahmon kehitystä pohjustavan alun jälkeen elokuva huipentuu adrenaliinia ryöppyävään nyrkkeilyotteluun Las Vegasissa, jonka toteutus saa maallikkokatsojankin ymmärtämään jotain siitä urheilun ja miehuuden syvimmästä olemuksesta, joka ilmentyy kehässä toisiaan takovissa gladiaattoreissa.

Niin kuin Rocky toteaa, elämä lyö ihmisen vääjäämättä polvilleen. Tärkeintä on nousta kanveesista ylös, purra hammasta eikä hellittää ennen kellojen soimista ja oman elämän vihonviimeistä erää.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 6 henkilöä