Pitkästyttävät eläkepäivät

Muutama vuosi sitten Bruce Willis ja pari muuta staraa esittivät Redissä (2010) eläköityneitä CIA-agentteja, jotka joutuivat takaisin tappohommiin. Warren Ellisin sarjakuvaan löyhästi perustuvan elokuvan nimi tuli siitä, että agentit olivat “Retired, Extremely Dangerous” – eläkkeellä, mutta äärimmäisen vaarallisia. Vitsi oli kertakäyttöinen, mutta toimi alkuperäisessä elokuvassa yllättävän hyvin. Erityisesti, koska elokuva tavoitti viistolla tavalla jotain luopumisesta ja vanhenemisen haikeudesta.

Red 2Jatko-osa Red 2 (2013) toistaa ensimmäisen elokuvan asetelman. Ex-agentti Frank Moses (Willis) halutaan tappaa. Eläkepäivät on siis lopetettava, eihän se arki oikein muutenkaan sujunut. Agentin hengen lisäksi on nyt uhattuna koko maailma, mikä on lähinnä tekosyy suurkaupungista toiseen pomppimiselle. Ensimmäisen Redin henkilökeskeisen komedian sijaan elokuva on samalla täyttä tusinatoimintaa. Tähän ohjaaja Dean Parisotilla on sinänsä hyvä tatsi, mutta meno on lastenelokuvamaisen kilttiä ja armottoman kliseistä, tikittävistä pommeista lähtien.

Eivätkä Redin hahmot oikein kanna toista elokuvaa. Bruce Willis on tyystin hengetön, John Malkovich – joka ei ole varsinaisesti jaksanut näytellä moneen vuoteen – tekee tavanomaisen hörhöroolinsa, aivan kuten Anthony Hopkinskin. Mary-Louise Parker vetää täysin överiksi Moseksen tyttöystävänä. Samoin tekee Catherine Zeta-Jones venäläisenä agenttina. Helen Mirren on aavistuksen verran parempi, mutta viettää kankaalla valitettavan vähän aikaa. Näin käy myös Lee Byung-hun tylylle korealaispahikselle, jonka olemassaolon ehtii unohtaa useampaan otteeseen.

Red 2Eikä komediakaan viihdytä. Elokuva toistaa jatkuvasti samaa vitsiä siitä, kuinka tappaminen on agenteille kuin arkiaskare. Väkivalta on vain visuaalisesti niin kesyä ja kaukana todellisuudesta, ettei vitsi toimi. Musta huumori vaatisi sen, että ihmisiin oikeasti sattuisi. Irtosketsitkin ovat kiusallisia ja agenttien sanailu kovin ennalta arvattavaa. Itse nauroin jatko-osan aikana ääneen tasan kerran – kohtauksessa, johon liittyy origami.

Red 2 on tarkoituksella hölmö, mutta toisin kuin ensimmäisessä Redissä, tuntuu jatko-osan hölmöys pakotetulta. Sympaattisuus ja charmi ovat saaneet väistyä mesoamisen tieltä. Myös liian iso ja nimekäs cast toimii itseään vastaan. Kenellekään hahmoista ei jää riittävästi tilaa. Vaikka kaikki elokuvan näyttelijät tekevät tahoillaan hienoja rooleja, pistävät tällaiset ensemble-elokuvat miettimään, olisiko eilispäivän tähtien aika oikeasti jäädä eläkkeelle. Kassakone kuitenkin kilisee ja Red kolmonen mennee tuotantoon heti ensi vuonna.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,3 / 4 henkilöä


Powered by Preview Networks