Puhdistuksen yö valkokangas

Amerikkalainen ystävä kertoi, että amerikkalaiset elävät hysteerisen pelon vallassa. Koska tahansa kuka tahansa saattaa yrittää ryöstää, tappaa, raiskata, mukiloida tai räjäyttää sinut tai perheesi, pahimmassa kauhuskenaariossa tätä kaikkea yhtä aikaa. Et ole missään, koskaan, turvassa – et edes omassa kodissasi, tai varsinkaan siellä. On parasta varustaa koti korkealla aidalla ja parhailla mahdollisilla turvalaitteilla mihin rahkeet riittävät, ja aseistautua hampaisiin saakka. Kadulla vastaan maleksiva huppupää on parasta ampua, ihan varmuuden vuoksi.

Edellinen kappale ei ollut Puhdistuksen yö -elokuvan synopsis, mutta juuri tästä pelon ilmapiiristä elokuva saa käyttövoimansa. Noin kolmen miljoonan taalan budjetilla toteutettu teos on ohjaajan ja käsikirjoittajan James DeMonacon toinen kokopitkä ohjaustyö, ja varsin vakuuttava näyttö miehen kyvyistä pitää homma simppelinä ja toimivana. Elokuva on kuin raikas tuulahdus jostain kaukaa menneisyydestä, kun pienellä budjetilla operoivat auteurit tekivät rosoisia, inhottavia, paheksuttavia ja merkittäviä elokuvakulttuurin virstanpylväitä, joiden kesto oli alle kaksi tuntia. Pelkona vain on, että suuri raha alistaa idearikkaan tekijän varman päälle pelaajaksi.

Vuoteen 2022 sijoittuvassa elokuvassa Yhdysvalloissa on päätetty antaa kansalaisille vuosittain yksi yö eli 12 tuntia aikaa purkaa kaikki turhautumansa ja patoutumansa väkivallan keinoin. Ketuttaako pomo tai naapuri, tai ihan muuten vaan? Antaa palaa vaan, kaikki on sallittua. Apua on turha pyytää tai anoa, viranomaisten palvelut eivät vastaa avunpyyntöihin. Ainoastaan valtion huippupaikoilla olevat virkamiehet ja oletettavasti poliitikot ovat suojattuja, kuinkas ollakaan.

Myös rikkaat ja keskiluokka, joilla on varaa linnoittautua turvajärjestelmien taakse kotiinsa, ovat suhteellisen turvassa. Puhdistuksen yö on saanut Yhdysvaltojen talouden jälleen kukoistamaan, ja työttömyys- ja rikostilastot laskemaan olemattomiin, kun roskasakki hoitelee toisensa pois päiviltä. Hyvin toimeen tulevilla kaikki on siis hyvin, ja keskiluokka vannoo kansakunnan uusien perustajaisien luoman systeemin nimeen.

Porvari nukkuu kuitenkin huonosti yhtenä yönä, tai sitten ei ollenkaan. Yksi puhdistuksen yö -tapahtumasta hyötyjistä on kivikova bisnesmies, turvajärjestelmiä kauppaava James Sandin (Ethan Hawke), jonka yritys kukoistaa pelon ja turvattomuuden lisääntyessä eksponentiaalisesti yötä kohti kuljettaessa. Perhe elää hulppeassa ökymansionissaan amerikkalaista materiaalista unelmaa. Kaiken pitäisi olla siis hyvin perheen valmistautuessa vuosittaisiin verikekkereihin kotisohvallaan, mutta kuten tiedetään, ryhmä on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Perheen poika osoittaa inhimillisyyttä ja sääliä, ja päästää linnoitukseen sisään livahtamaan itse pahuuden ruumiillistuman, Mustan Miehen.

Finnkinon elokuvan esittelyssä on lause, jota tässä lainaan: Miten pitkälle he ovat valmiita menemään suojellakseen itseään?" Ainoa vastaus tyhmään kysymykseen on tietenkin juuri niin pitkälle kuin on tarvis ja ehkä vähän pidemmällekin". Todellinen järkytyshän olisi, jos perhe yksituumaisesti kääntäisi toisen ja kolmannenkin posken ulkoisen uhan ja väkivallan edessä, siteeraisi Jeesusta ja Gautamaa ja oikein kerjäisi tulla mutiloiduksi ja häväistyksi. Elokuvan väkivallan kuvaus on niin toimivaa ja raadollista, ettei voi kuin taas kerran ihmetellä ikärajojen laatijoita. Aivan selvää K-18 -materiaalia. Ehkä teini-ikäisten uskotaan olevan niin pelimaailman väkivaltaviihteen turruttamia, että mikään ei tunnu miltään. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hassu actionpätkä, jonka aikana voi heittää läppää ja vispata älypuhelinta.

Puhdistuksen yö - elokuvasta voi niin halutessaan löytää monia yhteiskunnallisia teemoja, kuten yhä syvenevä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, ahneus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, oikeus kantaa asetta ja puolustaa itseään ja perhettään. Varsinkin amerikkalainen yleisö löytää elokuvasta varmasti paljon tarttumapintaa ja osaa katsoa pintaa syvemmälle, kunhan veri on ensin pyyhkäisty tieltä pois.

Elokuvan voi myös nähdä kuvastavan osan amerikkalaisista potemaa traumaattista suhdetta Yhdysvaltojen käymiin sotiin – sodan hirveydet tapahtuvat siellä jossain, muualla, muukalaisille. Miten teeskennellä, että kaikki on hyvin, että vain pahat terroristit räjähtävät lennokki-iskuissa, että sivulliset uhrit ovat vain valitettavia yksittäistapauksia? Kuka on vastuussa, en kai minä? Näennäisesti suuren yleisön kädet ovat puhtaat, vaikka ne todellisuudessa ovat kyynärpäitä myöten veressä. Yhdysvallat on ytimiään myöten veren tahraama, kuten moni muukin kansakunta. Tämä elokuva tuo veren näkyville, hyvin konkreettisesti. Vastuuta ei voi paeta, väkivalta sattuu.

Perhe on amerikkalaisista instituutioista ehkä se tärkein ja pyhin, ja yhteiskunnallisia teemoja on helppo nostaa esiin ja käsitellä juuri pyhän ydinperheen kautta, kuten esimerkiksi Tobe Hooper aikoinaan teki Teksasin moottorisahamurhissa 1974. Läpimätä perhe on allegoria koko yhteiskunnasta. Vaikka suhde väkivaltaan olisikin ambivalenssi, niin tosipaikan tullen kaikkien on hyväksyttävä äärimmäisen väkivallan käyttö puolustustarkoituksessa, muuten hukka perii. Myöhemmin voidaan pohtia väkivallan syitä ja seurauksia.

Mutta mitä seuraa sellaisesta institutionalisoidusta, laillisesta väkivallasta, vaikkapa taloudellisesta, joka kohdistuu valikoivasti heikoimpiin yksilöihin ja jonka osa väestöstä hyväksyy saadakseen itse suuremman palan kakusta? Kaikkien sota kaikkia vastaan, anarkia, jossa et voi luottaa edes naapurisi apuun, väittää DeMonaco. Ja naapuriapu on yksi perustavimmista amerikkalaisista arvoista, jotain johon piti pystyä luottamaan uudisraivaajien maailman karuissa ja kovissa oloissa.

Jatkuva kilpailuasetelman ruokkima ahneus on perverssi versio amerikkalaisesta unelmasta ja tuottaa yhä kiihtyvällä tahdilla köyhyyttä ja kurjuutta. Syrjäytyneet ovat kuin muinaisia ihmisuhreja, jotka uhrattiin yhteisön hyväksi. Mutta onko nykymaailmassa olemassa enää yhteisöä, yhteisöllisyyttä, joka oikeuttaisi uhrit enemmistön edun nimissä, jos kaikki toimivat oman etunsa nimissä?

Puhdistuksen yö on inhottava, väkivaltainen ja kerta kaikkiaan hieno pikku elokuva, oikea helmi aivoja puuduttavan megamättömössön keskellä. Elokuvan alkuun pitäisi laittaa varoitus, että elokuva saattaa aiheuttaa ikävää ajattelua.