Psyko valkokangas

Alfred Hitchcockin huikea Psyko (Psycho, 1960) oli pelottavuudessaan omaa luokkaansa. Elokuvan nähtyään miljoonat ihmiset tunsivat olonsa epämukaviksi suihkuverhon takana ainakin joksikin aikaa. Psyko, jos mikä, on elokuva, jonka uusintaversioita väistämättä verrataan aina, joskus epärealistisestikin, alkuperäiseen. Maaliskuun 5. päivänä Suomen ensi-iltansa saava uusi Psycho (1998) ei ole kehuttava vaikkei Hitchcock olisi klassikkoaan koskaan tehnytkään.

On synkkä ja myrskyinen yö. Nuori sihteeri Marion Crane (Anne Heche) on varastanut 400 000 dollaria, jotka hänen piti viedä pankkiin talletettaviksi. Aamuyöllä Marion saapuu hylätyn valtatien varressa olevaan motelliin, jossa sekopää Norman Bates (Vince Vaughn) odottaa "äitinsä" kanssa. Marion nauttii voileipiä Normanin kanssa ja vetäytyy yöpuulle, mutta ajattelee kuitenkin käydä vielä suihkussa...

Vanhoissa kuosissa

Amerikkalaisissa elokuvissa on silloin tällöin tapana kuvata ihmisiä muutaman vuosikymmenen aikaviiveellä siten, että nykyaikaan sijoittuvasta tarinasta huolimatta kaikki rekvisiitta on vähän vanhempaa, tässä tapauksessa 1960-luvulta, ensimmäisen Psykon ajoilta. Ohjaaja Gus Van Sant (mm. palkittu Will Hunting, 1997) on kuvannut elokuvansa hailakoissa väreissä, monin kasvolähikuvin. Lopputulos on, paitsi dollareissa edullinen, yllätyksetön.

Psychon juoni on prikulleen sama kuin alkuperäisessä ja näin ennakoitavissa. Tämä poistaa jännitystä herkiltä katsojilta, mutta antaa muille lattean vaikutelman. Lisäämällä käsikirjoitukseen muutaman uuden kohtauksen ja antamalla näyttelijöille enemmän tilaa Van Sant olisi saanut aikaan muutakin kuin tasapaksua toistoa. Kovaa vauhtia Hollywoodin kärkeen nouseva Viggo Mortensen näytti toisinaan olevan hukassa etelän murteellaan ja flanellipaidassaan, kun tarvittava meininki puuttui. Vince Vaughn Batesina yrittää erottua loistavasta Anthony Perkinsistä olemalla koko ajan erilainen kuin hän. Lopputulos väritön eikä Batesin pään sisään pääse ollenkaan.

Tavallaan Van Santin kopioinnin ymmärtää. Muutama sukupolvi on ehtinyt syntyä sitten ensimmäisen Psykon ja tarina ei ohjaajan mukaan ole yhtä tuttu nykyisille murkkuikäisille kuin meille vanhemmille. Itse opin kuitenkin tuntemaan Norman Batesin tarinan television kautta, joten kestäneekö perustelu.