(Pri)sons valkokangas

Rakkaus elokuvan tekemiseen on hyvä alku elokuvaproduktiolle, mutta se ei ole laadun tae. (Pri)sons on koonnut yhteen joukon intohimoisia elokuvantekijöitä kameran kummallekin puolelle. Ohjaaja-käsikirjoittaja Esa Jussilalle kyseessä on kuudes pitkä elokuva, ja (Pri)sons onkin kunnianhimoisesti tehty elokuva alamaailmasta.

Juha Kaivola (Jere Saarela) on päässyt vankilasta ja hänet värvätään saman tien uusiin hommiin. Yksityisklubille haetaan turvamiehiä varjelemaan siellä pyörivää prostituutiorinkiä. Paikan pomo Nico (Jarmo Pukkila) yrittää ansaita isänsä (Ilkka Koivula) kunnioituksen kunnianhimoisilla bisneksillään ja pitää huolta samalla traumaattisesti perheensä menettäneestä veljestään Mikaelista (Ari Savonen). Kaivolalle selviää pian, että kartanon kellarikerroksen ovien takana pyörivät vielä rahakkaammat bisnekset, jotka myös vetävät puoleensa ongelmia talon ulkopuolelta.

Perusidea talosta, josta ulkoinen uhka tekee vankilan, olisi toiminut paremmin yksinkertaistettuna kokonaisuutena. Näin elokuvan tekijät olisivat saaneet keskittyä väkivaltaviihteeseen, joka tuntuu heitä eniten kiinnostavan.

(Pri)sonsin tekijät ovat ihastuneet verellä kuorrutettuihin toimintakohtauksiin, jotka seuraavat toisiaan nopeaan tahtiin. Välissä välähtelevä juoni on täynnä selkäänpuukotuksia, monimutkaisia perhesuhteita ja koko ajan isommaksi paisuvaa henkilögalleriaa. Jykevää väkivaltaviihdettä tehtäessä pitäisi tarinan olla tarpeeksi virtaviivainen, jotta toiminta saisi tarpeeksi tilaa ympärilleen. Tähän (Pri)sons ei pysty.

Suomen väkivaltaisimmaksi elokuvaksi itseään tituleeraava (Pri)sons on verinen, mutta sen väkivaltaisuudelta vie pohjan sen koominen ote. Päälle liimatut vitsit ovat kuin kasaritoimintaelokuvien parodioita ja kaikki yritykset symbolisiin uudelleensyntymisiin väkivallan kautta jäävät tahattoman koomisiksi. Lopputuloksesta tulevat mieleen ensimmäiset Vares-elokuvat (2004 ja 2007), joita piinasivat samat ongelmat.

(Pri)sonsissa näkyy, että elokuvaa on tehty vilpittömällä innolla ja rakkaudella genreä kohtaan, mutta se ei vie tässä tapauksessa kovinkaan pitkälle. Sisältö jää puuttumaan, kun tarinaa on elokuvassa lähestytty ulkoisista puitteista päin. Eksploitaation ystäville elokuva on liian siisti ja askeleet kauhun puolelle tekevät siitä vaikeasti lähestyttävän toimintaviihteen ystäville. Yrityksen puutteesta ei tekijöitä kuitenkaan voi syyttää.