Pokémon Detective Pikachu valkokangas

Japanilainen Pokémon-franchise on jatkanut menestystään 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Suomessa Nintendon käsikonsolipelistä käynnistynyt tuotesarja löysi yleisönsä huippusuositun animesarjan kautta. Vaikka suurin buumi tuntuikin jäävän ysärin ehtoopuolen ilmiöksi, niin suosio länsimaissa pysyi silti vahvana vuosituhannen vaihteen jälkeenkin. Vuonna 2016 taskuhirviöt löysivät paikkansa uuden sukupolven keskuudesta Pokémon Go kännykkäpelin myötä.

Kasvava kiinnostus on saanut pokémonit myös palaamaan valkokankaille useamman vuoden poissaolon jälkeen. Piirrettyjä Pokémon-elokuvia on kyllä ilmestynyt Japanissa liki vuosittain eri spin-offien ja toisistaan irrallisten animaatiosarjojen kylkiäisinä, mutta Suomessa ja länsimaissa niiden valkokangaslevitys pysähtyi ensimmäisen televisiosarjan pohjalta kyhättyyn kolmanteen elokuvaan.

Pokémon Detective Pikachu ei ainoastaan tuo taskuhirviöitä uudestaan valkokankaille, vaan tekee sen myös ensimmäistä kertaa näytelmäelokuvan muodossa. Pohjana toimii vuoden 2016 samanniminen seikkailupeli, jonka juonikulkuja elokuvan tarina vapaasti mukailee. Parikymppinen Tim Goodman (Justice Smith) saapuu isänsä kuoleman jälkeen pokémoneita kuhisevaan Ryme Cityyn. Kaupungissa hän törmää isänsä entiseen pariin, ihmiskieltä puhuvaan Pikachuun (Ryan Reynolds) ja yhdessä kaksikko alkaa selvittää tapahtumaketjua Timin isän kuoleman taustalla. Jäljet johtavat pian kaupungin kulisseissa pyörivän salaisen operaation äärelle, jossa vaakalaudalla on niin ihmisten kuin pokémonien tulevaisuus.

Detective Pikachu ottaa hyvin poikkeuksellisen suunnan Pokémon-elokuvien sarjassa. Yhdysvaltalais-japanilainen yhteistuotanto mukailee urbaanin neo-noir etsivämysteerin kaavoja, mikä tekee selvän pesäeron aiempiin elokuviin, jotka enimmäkseen keskittyivät Pokémon-turnauksiin ja kouluttajien kasvutarinoihin.

Synkempi ja aikuismaisempi lajityyppi myös painottaa elokuvan soveltuvuutta juuri varhaisnuorten teoksena. Lapsille Detective Pikachu on selvästi liian rankka niin huumorin kuin väkivallan osalta, mistä kertoo myös Suomessa annettu K12-ikäraja. Tottuminen roisimpaan ilmaisuun vaatii aikansa, mutta uusi tyylilinja ei tunnu kuitenkaan ristiriitaiselta, sen kautta teos myös repii itsensä irti alkuperäisen piirrossarjan helmasynneistä. Poissa on markkinahenkinen ”Kaikki kerätään” -mentaliteetti ja mukana kulkevat kaksinaismoralismit väkivallan pahuudesta, vaikka koko tuotesarjan ydinidea perustuu juuri pokémoneiden välisiin yhteenottoihin.

Revittelyn alla lepää myös aimo annos sydäntä, joka aiemmista elokuvista tuntui uupuvan. Isän ja pojan etääntyneen suhteen kuvaus kulkee mukana lämmöllä, samalla painottaen piirrossarjasta kumpuavaa ydinajatusta pokémonien ja ihmisten välittömästä yhteydestä. Vaikka tarinallisesti kokonaisuus meneekin hieman arvattavan mysteerielokuvan kehyksiin ja eikä keskitasoisten animaatioiden ohjaajana aiemmin toiminut Rob Letterman aina täysin hallitse sävyvaihtelua vakavuuden ja huumoripitoisen rymyämisen välillä, niin elokuvan temaattinen pohja on riittävän vahva kantamaan kuoppiensa yli.

Suurimman kiitoksen ansaitsee kuitenkin tekninen työryhmä. Disneyn uusimman Viidakkokirjan (2016) ja tulevan Leijonakuningas-elokuvan hahmoista vastanneet tekijät ovat onnistuneet siirtämään pokémonit valkokankaan digiversioiksi vaikuttavin lopputuloksin. Läpisympaattiset ja pörröiset ilmestykset lämmittävät mieltä, vaikka piirrosversion ylisöpöt animeotukset olisivat aikoinaan jättäneetkin kylmäksi. Aladdinin Will Smith -hengen ja tulevan Sonic the Hedgehog -elokuvan päähenkilön muistuttaessa kuinka kamalalta tietokoneilla luodut hahmot voivat pahimmillaan näyttää, Detective Pikachu onnistuu tarjoamaan lupauksen paremmasta.

Varhaisteineille suunnattuna seikkailuelokuvana Detective Pikachu ei välttämä kartoita uutta maastoa ja nimihenkilön äänenä kuultavan Ryan Reynoldsin Deadpool-henkiset letkautukset alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneet. Tästä huolimatta edellytykset onnistuneen Pokémon-elokuvan ja huomionarvoisemmin, onnistuneen pelielokuvan mittoihin täyttyvät kevyesti. Kesän vauhtisirkuksen lähtölaukauksena saavutus ei ole mitätön.