Apinoiden planeetta valkokangas

Ohjaaja Tim Burtonille tuli kiire kesän kynnyksellä. Hän sai valmiiksi 1960-luvun campklassikko Apinoiden planeetan uuden version jälkityöt vain viikkoa ennen elokuvan Amerikan ensi-iltaa, joka oli 27. heinäkuuta. Pieni kiire ei kuitenkaan lopputuloksessa näy. Elokuva rikkoi kesän katsojaennätyksiä avajaisviikonloppunaan ja tämänkin kirjoittaja joutui Washingtonissa istumaan eturivissä täydessä teatterissa. Kaikki kunnia hieman hörhön maineessa olevalle Burtonille, sillä uusi Apinoiden planeetta vetää täysin vertoja Franklin J. Schaffnerin alkuperäisversiolle - ja maskeeraustekniikkakin on vain entisestään kehittynyt. Ja nyt apinat ovat jo Suomessa.

Apinoiden planeetan juoni on suunnilleen sama kuin alkuperäisenkin elokuvan, paitsi että tällä kertaa kädellisten jahtaamana on vain yksi astronautti, nimeltään Leo Davidson, jota Mark Wahlberg varsin eleettömästi tulkitsee. Nyt astronautilla on etunimikin, vuoden 1968 Charlton Heston tunnettiin yksinkertaisesti vain Taylorina. Taylor oli kyyninen filosofi, joka ymmärsi ihmiskunnan kulkeneen kohti tuhoaan. Davidson huolehtii vain itsestään ja joutuu silkkaa itsepäisyyttään apinoiden kynsiin.

Davidson lähtee avaruusaluksella hakemaan lemmikkisimpanssiaan ja joutuu aikapyörteen mukana apinaplaneetalle, jossa ihmiset pelkäävät ja kuolevat. Pahana poikana on tällä kertaa kenraali Thade, jonka julman naaman alta paljastuu oiva Tim Roth. Simpanssitiedenainen Ari (Helena Bonham Carter) kiinnostuu ja innostuu jylhästä avaruusmatkaajasta ja näemme lopulta myös niin sanotun lajienvälisen pusun. Elokuvan loppu on ainakin yhtä shokeeraava ja hirtehinen kuin vuoden 1968 elokuvassakin, yksinkertaisesti täysosuma.

Vuoden 1968 Apinoiden planeetta ei varmaankaan olisi ollut niin huikea menestys ja poikinut neljää jatko-osaa ja kahta tv-sarjaa ilman keski-ikäisen Charlton Hestonin huikeaa ylinäyttelemistä. Miehen vuorosanoihin kuuluneet repliikit "Take your stinking paws off me, you damn dirty ape! (verkossa apinoiden pyydystämänä) ja "You did it, didn’t you…you really did it. Goddamn you all to hell!" (löytäessään Vapaudenpatsaan rannalta) ovat nyttemmin elokuvan suurta historiaa ja hän joutuu edelleen toistelemaan niitä faneilleen, mm. Jay Lenolle tämän ohjelmassa taannoin. Nyt Heston pääsee esittämään Burtonin ohjauksessa muokatun version tuosta jälkimmäisestä, sillä hänellä on cameo Tim Rothin esittämän Thaden kuolevana isänä. Campia siis riittää edelleen.

Elokuvista tämä uudempi on uskollisempi Pierre Boullen samannimiselle vuoden 1963 tieteiskirjalle ja apinamaskit ovat luonnollisesti aivan toista luokkaa kuin 1960-luvulla, jotka nekin toki kelpaavat edelleen. Apinoihin ja gorilloihin on vuosien myötä tullut lisää myös ketteryyttä ja voimaa. Ne käyttävät liaaneja, tekevät voltteja ja juoksevat nelin kontin huikeaa vauhtia. Ihmisetkin ovat saaneet puhetaitonsa takaisin. Burtonin elokuvasta saa muuten huomattavasti enemmän irti, jos viitsii katsoa vuoden 1968 version. Vanhoja vuorosanoja on ripoteltu kivasti uusiin suihin hauskalla tavalla.

Apinoiden planeetta omaa kaikki edellytykset päätyä samanlaiseksi jatko-osien ja tuotteistamisen kohteeksi kuin 30 vuotta aiemmin ja Fox-yhtiö varmisti selustansa jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisenkään osan tekoa allekirjoituttamalla sopimuksia saman tien jo useampia elokuvia varten (mm. Wahlberg). Tästä viis, apinat ovat tulleet takaisin ja millä tyylillä!