Paranoia valkokangas

Tämän on pakko olla vuoden surkeimpia tekeleitä näyttelijäkaartin tasoon nähden. Gary Oldman ja Richard Dreyfuss menevät aivan hukkaan tässä Robert Luketicin ohjaamassa tuotoksessa. Oldman vetää lonkalta rutiinisuorituksen teknologiafirman johtajana ja Oscar-voittaja Dreyfussin ei oikeastaan edes anneta yrittää.

Koska joukkoon mahtuu myös Harrison Ford, pääosanesittäjä jää sivuun. Kuka hän edes on? Liam Hemsworth, Thoria esittäneen Chris Hemsworthin velipoika, joka on – uskomatonta kyllä – vielä isoveljeäänkin pökkelömpi näyttelijä. Hän näyttää miesmallilta ja, kuten herran heikot näyttelijän taidot osoittavat, alanvaihtoa kannattaisi vakavasti harkita. Voisin lyödä vetoa, että kaikki hänen elokuvassa käyttämänsä ilmeet ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Mutta en aio laittaa Paranoian epäonnistumista täysin Hemsworthin syyksi. En aio myöskään osoitella Blondin kosto -ohjaajana tunnetun Robert Luketicin jännityksetöntä ohjausta, koska syy mahalaskuun on Barry Levyn ja Jason Dean Hallin tympeässä käsikirjoituksessa. Pelkkä dialogi tursuaa niin paljon kliseisiä ilmaisuja, että elokuvaa on vaikea katsoa kovin totisesti.

Juoneen on haettu vauhtia trendikkäästä älypuhelin-bisneksestä. Adam Cassidy (Liam Hemsworth) jää kiinni firman varojen väärinkäytöstä. Cassidyn pomo (Gary Oldman) ehdottaa, että baari-illan aikana haihtunut kahiseva korvataan teollisuusvakoilulla. Cassidy soluttautuu teknologiabisneksen pahimman pelurin, Jock Goddardin (Harrison Ford), firmaan tarkoituksenaan varastaa uuden älypuhelimen käyttöjärjestelmän prototyyppi.

Tämän verran ainakin ymmärsin. Tarina poukkoilee sekavasti eivätkä hahmojen ratkaisut ole johdonmukaisia saatikka uskottavia. Jännitystä tarinassa on naurettavan vähän ja sitten kun sitä on, se tuntuu keinotekoiselta.

James Bond voi vain kadehtia sankarin ongelmanratkaisukykyä, sillä hän tuntuu selviävän pulmatilanteista aivan naurettavan helposti. Eräässä kohtauksessa päähenkilö yrittää murtautua holvin sormenjälkitunnistuksen läpi silikonikopion avulla. Se ei toimi ensimmäisillä kahdella kerralla ja edessä on ratkaiseva yritys. Mitä hän tekee? Suoristaa sormenjäljen, toivoo parasta ja hiphei! Sehän toimi!

Entä kun sankarimme tehtäväksi annetaan kehittää käyttötarkoitus kolmiulotteiselle paikannusjärjestelmälle, joka on liian painava kuluttajien älypuhelimiin? Häneltä menee pari minuuttia keksiä, että se sopii armeijakäyttöön ”koska sotilaiden varusteet ovat muutenkin niin painavat”.

Ainoana valopilkkuna Paranoian ahdingossa välkkyy Harrison Ford, joka tekee mainion roolisuorituksen manipuloivana Jock Goddardina. Ford ei ole tunnettu muuntautumiskyvystään, mutta tätä roolia varten hän on jopa viitsinyt ajella päänsä. Sääli, että se jää myös ainoaksi muistettavaksi yksityiskohdaksi koko elokuvassa.