Onni von Sopanen valkokangas

Onni on 11-vuotias poika, joka elää yhdessä isän, äidin ja isosisko Idan kanssa. Onnin paras ystävä on Josku, jonka kanssa hän on samalla luokalla. Luokassa on myös Neea, ainoa tyttö marsu Bruce Leen lisäksi, joka ei ole Onnista tyhmä. Onnin mallikkaalta tuntuva elämä kuitenkin mullistuu, kun hän saa tietää biologian tunnilla, että ruskeasilmäiset ihmiset saavat vain ruskeasilmäisiä lapsia. Onnin silmät ovat sinertävät, vaikka isällä ja äidillä ne ovat ruskeat. Isosisko Ida ei helpota ahdistusta vihjailuineen vaihdokista. Lisäksi isä ja äiti tuntuvat rakastavan Idaa paljon enemmän. Murhetta tuottaa myös luokan uusi oppilas Miro, jonka kanssa Onni joutuu toistuvasti kahnauksiin.

Johanna Vuoksenmaan ohjaama ja Johanna Hartikaisen kirjoittama Onni von Sopanen käsittelee herkullisen huumorintajuisella otteella vakavia asioita. Murrosiän kynnyksellä olevia ihmistaimia askarruttaa varmasti ihmisten lisääntyminen, kehittyminen aikuisiksi, seurustelu ja alkoholin käyttö. Onnin angsti omasta alkuperästä on oivaltavasti käsitelty sen sijaan että erilaiset perheet asetettaisiin vertailukelpoisiksi keskenään. Onni von Sopasessa on yksinhuoltajia, lapsettomia pariskuntia sekä adoptioperheitä eikä niiden elämä tunnu olevan sen kummallisempaa. Elokuvassa kommentoidaankin perinteistä perhepolitiikkaa verevästi Jane Birkinin ja Serge Gainsbourgin kappaleen Je t’aime...moi non plus tahdittamana. On myös ilahduttavaa, miten Onni von Sopasessa pojat saavat ilmaista tunteitaan, tai jopa ryhtyä yhdessä isovanhemmiksi.

Harvoin näkee suomalaisessa elokuvassa yhtä vaivattomasti kulkevaa dialogia ja nappiin meneviä roolihahmoja. Lapsinäyttelijät suoriutuvat varsin vaativista rooleistaan kiitettävästi. Sivuhahmoissa loistavat erityisesti motivaationsa kadottanut liikunnanopettaja (Kari Väänänen) ja maailman paras ja luonnollisesti kaikkeen vastauksen tietävä luokanopettaja (Jarkko Pajunen). Yleisesti ottaen kaikki roolihahmot ovat hyvin uskottavia keittäjähenkilökunnasta Idaan ihastuneeseen sitikan tuunaajaan saakka.

Onni von Sopasen tekijät ovat tehneet yhteistyötä ennenkin ja se näkyy. Riemastuttavan kevyen mutta silti asiapitoisen koko perheen elokuvan on tuottanut Liisa Akimoffin luotsaama Production House Oy. Samainen yhtiö tuotti menestyssarja Tahdon asian (2005), jonka senkin ohjasi Vuoksenmaa ja kirjoitti Hartikainen. Elokuvan rytmiikka toimiikin mutkattomassa vuorovaikutuksessa älykkään käsikirjoituksen kanssa. Karheahko kuvaus tukee realistisia henkilöhahmoja ja tilanteita. Asioita ei selitetä liikaa, sillä tekijät ovat muistaneet, että myös pienillä ihmisillä on aivot. Lisää tällaisia elokuvia!