One Life valkokangas

One Life (2023) perustuu tositarinaan Nicholas Nicky" Wintonista, joka auttaa pelastamaan satoja ​​lapsia Tšekkoslovakiasta juuri ennen kuin Hitlerin armeija marssii yli rajan toisen maailmansodan kynnyksellä. Lontoon pörssissä meklarina toimiva Winton matkustaa Prahaan auttaakseen Sudeettialueilta paenneita pakolaisia. Sudeettialueet olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakian valtioon liitettyjä, pääosin saksankielisiä alueita.

Pakolaisleirillä Wintonin sydämen hellyttävät kurjissa oloissa asuvat lapset, ja hän ryhtyykin puuhamieheksi tavoitteenaan saada mahdollisimman moni lapsi pois uhkaavan sodan varjosta.

Elokuva seuraa takaumin 50 vuotta aiempia tapahtumia ja nuoren Wintonin (Johnny Flynn) johtamaa pelastusoperaatiota sekä vuonna 1988 kumarassa käyvää Wintonia (Anthony Hopkins) ja tarinaa siitä, kuinka operaatio Kindertransport löysi tiensä henkilökohtaisesta arkistosta koko kansan tietoisuuteen yhdessä suorassa lähetyksessä.

Aihe on ajankohtainen niin Gazan miehityksen kuin Ukrainan sodankin varjossa. Kun kuvauksen kohteena ovat sodan uhan jaloista turvaan lähetetyt lapset, jotka pakkautuvat junaan numerolappu kaulassaan, on vaikea uskoa, ettei jotain liikahtaisi ihan jokaisen ihmisen sisällä. Kuivin silmin näytöksestä ei pysty poistumaan, joten nessu jos toinenkin kannattaa pakata mukaan.

Ehkä suurin ulkoelokuvallinen arvo on siinä, että One Life on myös kuvaus siitä, miten vaikeaa jopa lasten on ollut lähteä henkensä edestä pakoon ennen vuonna 1951 solmittua YK:n Geneven pakolaissopimusta.

Lasten pelastusoperaation tiellä ovat niin byrokraattinen paperisota, vaatimus väliaikaiseen adoptioon valmiista perheestä sekä 50 puntaa, nykyrahassa noin lähes 5 000 euroa, per lapsi paluulippua varten – yhteensä satoja tuhansia euroja lehti-ilmoituksin kerättynä. Vaikka julkisuudessa kansainvälisiä sopimuksia ruoditaankin säännöllisin väliajoin, ovat ne kuitenkin pelastaneet tuhansien ja taas tuhansien sodan ja vainon jalkoihin joutuneiden ihmisten, niin lasten kuin aikuistenkin, hengen. Niistä jokainen on arvokas.

One Life on ohjaaja Peter Hawesin esikoisohjaus pitkän elokuvan puolella. Tv-sarjojen puolella kunnostautuneen Hawesin tuntuu olevan vaikea saada pitkän elokuvan rytmistä kiinni. Elokuvan alku kulkee vähän liiankin ripeästi, ja se vie uskottavuutta tarinalta. Yhdessä hetkessä Winton on saapunut Prahaan ja jo seuraavassa sekunnissa määrätietoisesti pistämässä pystyyn lasten pelastusoperaatiota.

One Life on ihan mukiinmenevä elokuva. Anthony Hopkins on roolissaan koskettava, eikä muukaan näyttelijäkaarti huonoa jälkeä tee. Elokuva itsessään on vain kovin tavanomainen. Vaikka alkuperäinenkin tarina antaa aineksia imelyyteen, sitä olisi voinut tietoisesti elokuvaversiossa karsia ja luottaa siihen, että tarina humaaniudesta kantaa ilman sen alleviivaamista. Niin yhden aikakauden kuvauksena kuin ”yksi teko on vain tippa meressä” argumentin nitistäjänä One Life on kuitenkin arvokas elokuva.