Suuria tunteita ja herkkiä ihmisiä
Jojo Moyesin kirjan pohjalta tehty rakkausdraama Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on ohjaaja Augustine Frizzellin toinen kokoillan elokuva. Ranskan Rivieralle sekä 1960-luvun ja nykypäivän Lontooseen sijoittuva elokuva on herkkä kuvaus rakkaudesta, mutta jää kokonaisuutena hivenen jähmeäksi.
Jennifer Stirling (Shailene Woodley) elää luksuselämää vauraan aviomiehensä Laurencen (Joe Alwyn) edustusvaimona. Onnettomuuden seurauksena hän menettää muistinsa ja joutuu kamppailemaan löytääkseen identiteettinsä, kunnes löytää rakkauskirjeitä piilotettuna kotiinsa. Tekstit paljastavat luvattoman rakkaussuhteen, joka hänellä on ollut ulkomaankirjeenvaihtaja Anthony O’Haren (Callum Turner) kanssa. Kirjeet auttavat hänet lopulta löytämään henkilöllisyytensä.
Ellie Haworth (Felicity Jones), älykäs toimittaja nykypäivän Lontoossa, löytää Jenniferin rakkauskirjeet ja niihin liittyvä tutkimusmatka sitoo lopulta kaksi naista yhteen.
Elokuva nivoo kahta aikakautta sujuvasti yhteen ja tarjoaa niiden välisiä kontrasteja hienosti. Shailene Woodley pääosassa edustaa hillityllä eleganssillaan ihanalla tavalla, mutta elokuva lässähtää silti auttamattomasti hivenen jähmeäksi melodraamaksi.
Romanttisen draaman on tyylilajina vaikea tarjota enää mitään kovin uutta ja niinpä Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on tuomittu jäämään mallinnukseksi suurista tunteista ja hauraista ihmisistä jo sataan kertaan nähdyllä tavalla.
Luonnollisesti draaman kaari on elokuvassa melkein täydellinen kouluesimerkki, ja se todennäköisesti tarjoaa joillekin romanttisen elokuvan ystäville sitä mitä traileri lupaakin. Elokuva on parhaimmillaan tarjotessaan katsojalle eroja kahden eri aikakauden naisten välillä ja heidän kohtaamiaan haasteita jopa bridgetjonesmaisella komiikalla ryyditettynä.
Elokuva kaiken kaikkiaan on tyypillinen rakkaustarina, ei sen enempää eikä vähempää. Klassisuudellaan se jää keskinkertaiseksi käyttödraamaksi satojen kaltaistensa joukkoon mutta tarjoaa kyllä lohtua monen yksinäisen sydämen elokuvailtaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Ainbo – Amazonin sademetsän rohkein tyttö
Sademetsän puolesta puhuva elokuva on tavanomaisen tarinakaavan kangistama.
Edellinen: Isä
Vavisuttavassa draamassa Anthony Hopkins eläytyy joka solullaan dementian tuhoaman mielen välittämiseen.