Palkintojen perässä
Syksyn suurilla elokuvafestivaaleilla Venetsiassa ja Torontossa maailman huomio kiinnittyy tunnettujen tekijöiden uutuuselokuviin. Samat nimet ja aiheet pyörivät festivaaleilla vuodesta toiseen, kun elokuvanteko on alistettu ulkomaisen yleisön miellyttämisen lainalaisuuksiin. Tähän festivaalielokuvan teon raadollisuuteen ja laskelmointiin keskittyy Mariano Cohnin ja Gastón Dupratin ohjaama elokuva Official Competition (Competencia oficial, 2021).
Menestynyt liikemies Humberto Suárez (José Luis Gómez) haluaa 80-vuotta täytettyään tehdä jotain pysyvää, mistä jälkipolvet muistaisivat hänet. Sillan rakentamisen sijaan hän päätyy rahoittamaan Nobel-palkittuun kirjaan perustuvan elokuvan, jonka ohjaajaksi palkataan omalaatuinen ja taiteellisesti arvostettu Lola Cuevas (Penélope Cruz) sekä kaksi täysin erilaista näyttelijää, Félix Rivero (Antonio Banderas) ja Iván Torres (Oscar Martínez).
Romaanifilmatisoinnin pääosia, kahta veljestä näyttelevät kansainvälisesti menestynyt Félix ja teatterin parissa toimiva Iván, joiden metodit ja persoonallisuudet ottavat yhteen tragikoomisin seurauksin. Heitä molempia pyörittää tahtonsa mukaan ohjaaja Lola, joka pyrkii samaan näyttelijöistään kaiken irti mitä oudoimmin keinoin. Myös harjoiteltavan elokuvan tapahtumat ja kahden veljeksen suhde alkavat siirtyä näyttelijöiden välille.
Harjoituksissa keskenään sanailevan kolmikon välistä kemiaa on ilo seurata. Almodóvarin elokuvissa näytelleet Cruz ja Banderas sekä Martínez saavat irrotella rooleissaan luoden hyvin omanlaisensa hahmot. Kärjistyksistä huolimatta heidän taustojaan pyritään myös ymmärtämään. Yhteenottojen lisäksi heidän välillään on aistittavissa aitoa ystävyyttä sekä seksuaalista jännitettä.
Elokuvan tekemistä kuvaavissa metaelokuvissa pystytään käsittelemään sekä yksilöiden kokemusta että alan suurempien rakenteiden toimintaa. Official Competition tekee pistäviä huomioita kaupallisuuden vaatimuksista, näyttelijöiden hyödyntämisestä ja elokuvantekijöiden kanonisoinnista. Osa kritiikin kohteista jää kuitenkin turhan pinnallisiksi.
Mustan komedian ja tragedian sävyt eivät ole koskaan kaukana episodimaisten ja komediallisten kohtausten takana. Elokuva ei jää pelkäksi kamaridraamaksi vaan käyttää myös visuaalisia motiiveja, erikoislähikuvia ja vahvistettua äänisuunnittelua kerrontansa apuna.
Suomen valkokankaille on saatu hiljattain yhä enemmän espanjankielisiä draama- ja komediaelokuvia, joiden joukossa Mariano Cohnin ja Gastón Dupratin elokuva erottuu positiivisesti edukseen. Ironisesti festivaaleilla, kilpasarjojen ulkopuolella tosin, esitetty Official Competition on onnistunut satiiri festivaalielokuvan teosta, missä kaikki on sallittua.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Veden vartija
Suomalaisen elokuvan avaus vakavan scifin saralla jää monotoniseksi kuvavirraksi.
Edellinen: Suon villi laulu
Etelävaltiogotiikan täysiverinen edustaja on pitkäveteinen synkkä romanssi.