Nurse Betty valkokangas

Harlekiini-romantiikkaa pidettiin aikoinaan passivoivana roskaviihteenä. Tania Modleskin jälkeen tilanne on ollut toinen ainakin kulttuurintutkimuksen piirissä. Neil LaButen uusi elokuva Nurse Betty osoittaa mutkan kautta, että Modleski on oikeassa. Saippuaooppera voi merkitä mitä tahansa kenelle tahansa. Elokuvan sankarittaren elämälle se antaa uuden, ilahduttavan vinon suunnan.

Nurse Bettyn juoni on "kuin elokuvasta" mutta ei mistä tahansa elokuvasta. Kytyisen kansasilaisen kuppilan tarjoilijatar Betty Sizemore (Renée Zellweger) pimahtaa nähdessään miehensä Delin (Aaron Eckhart) murhan. "A Reason to Love" -saippuaoopperan maailma sekoittuu Bettyn arkitodellisuuteen: hän lähtee Los Angelesiin etsimään sarjan sankaria Dr. Ravellia (Greg Kinnear), jota hän kuvittelee entiseksi aviomiehekseen. Delin tappanut huumeheppu Charlie (Morgan Freeman) ryhtyy poikansa Wesleyn (Chris Rock) kanssa jäljittämään Bettyä kuvitellen, että tämä on mukana kuolleen miehensä bisneksissä.

Joku kriittinen akateeminen piikkisika saattaa väittää, että Nurse Bettyn antama kuva saippuagenrestä on yksipuolinen ja ylemmyydentuntoinen. Ei pidä paikkaansa. Ikityylikkään Morgan Freemanin tulkitsema pahis on samanlainen päiväuneksija kuin Betty; hänen harhansa kumpuavat vain Grand Canyonista, emersonilaisen Amerikka-kokemuksen perinteestä. Itseasiassa Nurse Betty väittää varsin provokatiivisesti, että henkistynyt transsendentaalinen rajaseutumytologia ja saippuaoopperoiden nostattamat päiväunet ovat saman asian eri ilmenemismuotoja.

Vaikka Nurse Bettyn lähtökohdat ovat metafiktiiviset, elokuva ei mitenkään puhtaaksiviljele kerroksellisen kerronnan kaikkia mahdollisuuksia. Sankarittaren rajatilatoikkaroinnista huolimatta elokuvan maailma pysyy loppuun asti euklidisena ja ongelmattomana: Betty on pihalla ja sillä hyvä.

Mutta kaipaako joku Matrixin ja Truman Show’n jälkeen enää aitoja epistemologisia tutkielmia? Kyllä hienon tarinan pitäisi riittää. Nurse Betty osoittaa, että hyvän elokuvan aikaansaaminen on asennekysymys. Tietoteoreettisista umpikujista kiinnostuneet voivat lähteä liikkeelle vaikkapa Immanuel Kantista.