Mestarillinen muotokuva

Vuoden 2019 festivaaleilla ympäri maailman ihastuttanut ja palkittu Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva (2019) saapuu ansaitusti laajempaan levitykseen myös Suomen valkokankaille. Ilmaisuvoimaltaan mestarillinen rakkaustarina on päättyvän vuoden parhaimmistoon kuuluva elokuva.

Portrait de la jeune fille en feuTakaumana kerrotussa tarinassa nuori maalari Marianne (Noémie Merlant) saapuu Bretagnen edustan saarelle 1700-luvun lopulla tehtävänään maalata aristokraattiperheen tyttären Héloïsen (Adèle Haenel) muotokuva, missä aikaisemmat taiteilijat eivät ole onnistuneet. Héloïsen seuralaiseksi tekeytyvä Marianne tarkkailee häntä maalaustaan varten salaa. Naisten välille kehittyy hiljalleen vahvempia tunteita, jolloin taiteilijan ja hänen katseensa kohteena olevan mallin väliset suhteet sekoittuvat.

Päällisin puolin historiallisen pukudraaman ja naisten välisen traagisen rakkaustarinan muottiin istuva elokuva rakentaa näiden puitteiden päälle narratiiviltaan eheän kertomuksen suurista tunteista ja niiden tukahduttamisen mahdottomuudesta. Nuoren naisen muotokuva on pienieleinen, mutta yhtä suuritunteinen kuin Mariannen ja Héloïsen taidetta ja rakkautta sekoittavien keskusteluiden taustalla kuohuva valtameri.

Portrait de la jeune fille en feuKuvat ja vastakuvat keskittävät katsojan huomion näyttelijöiden kasvoihin ja silmiin, jotka kertovat monesti enemmän heidän tunteistaan kuin hillitty dialogi. Elokuvallisen katseen tematiikkaa tutkiva ja sitä jopa osaltaan uudelleen määrittävä Nuoren naisen muotokuva sekoittaa useita katsojapositioita toisiinsa niin kuvauksen kuin henkilöhahmojensa katseidenkin kautta. Mariannen näkökulmasta kerrotussa tarinassa taitelijan katse käännetään häneen itseensä sekä runolliseen muistikuvaan Héloïsesta kuin Kim Novakin hahmoon Vertigossa (1958).

Naiset ovat elokuvassa katsojien lisäksi keskeisimpien taiteentekijöiden asemassa, mikä korostaa sen tuotantopoliittista merkitystä. Noémie Merlant on elokuvaa kannatteleva voima ja vähitellen mysteeristä hahmoaan avaava nykyranskalaiselokuvien vakiokasvo Adèle Haenel on vähintään yhtä vakuuttava. Erilaisista taustoista olevien päähenkilöiden porvarillisen Mariannen, yläluokkaisen Héloïsen ja palvelustyttö Sophien (Luàna Bajrami) välistä ystävyyttä ja toistensa tukemista vaikeissakin tilanteissa kuvataan luontevasti ja lämmöllä. Samalla esitetään 1700-luvun lopun sääty-yhteiskunnan naisille osoittamat roolit, joiden vankeja he kaikki lopulta ovat.

Portrait de la jeune fille en feuKuvaamiensa taidesuuntausten tyyliä imitoivan elokuvan jokainen kuva on sommittelultaan taideteos Mike Leighin seuraavalle vuosisadalle sijoittuvan taitelijakuvaus Mr. Turnerin (2014) tavoin. Nuoren naisen muotokuvan visuaalisesta ilmeestä vastaa Atlantiquen (2019) kuvannut Claire Mathon. Naismaalareiden usein unohdettua työtä esiintuova historiallinen periodidraama tarjoaa kuitenkin vain tarkasti rakennetun taustan teemoiltaan ajattomaksi kasvavalle tarinalle rakkaudesta.

Mariannen ja Héloïsen kohtaaminen ja lopullinen ero saavat unenomaiset ja lähes myyttiset mittasuhteet sanallisissa ja kuvallisissa viittauksissa Orfeus ja Eurydike myyttiin, jota sovelletaan omaperäisesti elokuvan kielelle kuin Jean Cocteau trilogiassaan (1930, 1950, 1960). Klassisten tarinaelementtien käytöstä ja sivujuonistaan huolimatta ne kaikki palvelevat Sciamman elokuvan narratiivista kokonaisuutta. Musiikkia Antonio Vivaldin Kesää sekä elokuvaa varten sävellettyä kansanlaulumaista La Jeune Fille en Feu'ta käytetään korostamaan vain avainkohtauksia.

Portrait de la jeune fille en feuNuoren naisen muotokuva on maalauksellisiin kuviin äärimmäisen vahvan tunnelatauksen loihtiva vähäeleisen mestarillinen ranskalaiselokuva. Sciamma on saanut kolmannella elokuvallaan paljon tunnustusta aina Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnosta lähtien. Elokuva ansaitsee kaiken saamansa huomion kriitikoilta sekä katsojilta, joiden toivoisi ennakkoluulottomasti heittäytyvän tämän elokuvallisen taideteoksen vietäväksi.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4,5 / 4 henkilöä