Nukkumatti – seikkailu unimaassa valkokangas

Vuonna 1977 startannut Pikku Kakkonen on kuulunut alkamisestaan lähtien Yleisradion TV2:n suosituimpiin ja katsotuimpiin ohjelmiin. Lastenohjelmaa vuosien saatossa seuranneiden lapsisukupolvien suosikkina keikkui pitkään pikkukakkosen iltasadun aloittanut ja lopettanut animaatiohahmo Nukkumatti. Alunperin DDR:ssä luotu nukkehahmo saapui paikalle mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla ja lopuksi heitti unihiekkaansa saattaen näin lapset unten maille. Vuodesta 1959 asti tehtyjä animaatiopätkiä on kertynyt jo 350 ja niiden valmistusta jatketaan edelleen.

Nyt kaikkien tuntema hupputakkinen ukkeli on saanut myös oman teatterielokuvansa, Nukkumatti – seikkailu unimaassa, jossa tarinahahmot puhuvat toisin kuin ”mykkäfilmeiksi” tehdyissä pienissä tv-pätkiksissä. Suomessa televisiossa esitettyihin animaatioihin liitettiin mukaan Jukka Siikavireen säveltämä, sanoittama ja esittämä Unihiekkaa-biisi, ja tästä ikivihreästä tunnariklassikosta kuullaan lopputekstien aikana uusi sovitus Mikko Kuustosen esittämänä.

Elokuvan juoni kulkee lastenelokuville turhankin tavalliseen tapaan ”sinne ja takaisin” -kaavalla. Unimaassa tapahtuu kummia. Nukkumatin unihiekkapussukka on joutunut vääriin käsiin, ja unihiekka pitäisi äkkiä pelastaa, etteivät lasten hyvät yöunet muuttuisi ikäviksi painajaisiksi. Nukkumatti lähettää yhden unilampaistaan etsimään valvemaailman puolelta avuksi sellaista merikapteenia, joka ei pelkää edes pahinta painajaista, myrskyä. Sankariksi joutuu puolivahingossa vanhan merikarhun pojanpoika Miko, joka ei tietenkään ole oikea kapteeni vaan tavallinen pikkupoika, joka kaiken lisäksi pelkää vettä.

Perinteisenä nukkeanimaationa toteutettu ja digitaalitekniikalla silattu Nukkumatti – seikkailu unimaassa on pikkuisen muovisen näköisenäkin kohtuullisen ilmeikäs tapaus. Sadun kehyskertomuksena toimivat elokuvan alun ja lopun näytelmäelokuvakohtaukset ovat hieman nihkeän oloisia, mutta itse nukkeanimaatio on kelpo katseltavaa. Unimaan maisemat ovat mielenkiintoisen absurdeja ja kekseliäitä, sopivan surrealistisia myös aikuiseen makuun. Elokuvan hahmoista ja taustoista erottuu mukavasti käsityön jälki, vaikka animaatiota onkin ryyditetty tietokoneiden avulla.

Tarinansa puolesta tällainen aivan pikkulapsille tarkoitettu elokuva ei jaksa aikuista enemmälti kiinnostaa, mutta kohdeyleisönsä Nukkumatti kumppaneineen pitänee hyvin hereillä siitä huolimatta, että unten mailla seikkaillaankin. Saksalaisvalmisteinen nukkeanimaatio on hellyttävän sadunomainen ja tempoltaan rauhallisempi kuin monesti niin kovasti melskaavat, vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin luottavat amerikkalaiset animaatiot, jotka eivät välttämättä useinkaan edes sovi ihan pienimmille katsojillle.