Rajauksen ulkopuolella

Monisäikeisen uran käsikirjoittajana tehnyt Dan Gilroy on käsitellyt tarinoissaan The Fallin (2006) tarunomaista satumaailmaa, Real Steelin (2011) robottitaisteluita ja jatkanut Bourne-sarjaa Meduusan perinnöllä (2013) yhdessä veljensä Tony Gilroyn kanssa. Nyt Dan Gilroy aloittaa uransa ohjaajana mediakriittisellä Nightcrawler -elokuvalla. Kyynisyydessään Kasvot kuvaruudussa (1976) mieleen tuova elokuva maalaa synkän kuvan mediasta, joka on valmis vääristelemään ja käyttämään hyväkseen inhimillisiä tragedioita katsojalukujen ylläpitämiseksi.

NightcrawlerAuto-onnettomuus öisessä Los Angelesissa muuttaa paikalle sattuvan Lou Bloomin (Jake Gyllenhaal) elämän. Auton ympärillä kiertävät kuvausryhmät taltioivat onnettomuuden kaikessa verisyydessään videoille ja kiidättävät ne aamu-uutisten raportoitaviksi, mikä herättää Loun mielenkiinnon. Määrätietoinen mies alkaa luoda itselleen uraa, jota vauhdittaa hänen esteettinen silmänsä sekä häpeilemätön suorasukaisuutensa. Tie pikkurikollisesta media-alan huipulle on nousujohteinen, eikä Lou anna totuuden hidastella hänen matkaansa.

Nightcrawler osuu hienosti mediakritiikissään uutisten pelkoa rakentavaan ilmapiiriin. Se näyttää, miten uutisiin liittyy sama kuluttamisen käsitys kuin muuhunkin viihteeseen, kun kova kilpailu katsojista vaatii verisempiä onnettomuuksia ja näyttävämpiä tragedioita. Uhrien ja uutisjuttujen on kiinnostettava valkoista keskiluokkaa ja saatava heidät liimautumaan vastaanottimiensa äärelle seuraamaan uutisia, jotka on leikattu ja suunniteltu heitä varten. Gone Girlin (2014) lailla myös Nightcrawler tietää, miltä uutisjuttujen tulee näyttää ja miten todellisuutta voidaan muuttaa paremman tarinan saamiseksi.

NightcrawlerAntisankarina Lou Bloom on omaa luokkaansa. Yksinään elävä erakko tiedostaa oikean ja väärän erot, mutta jättää eettiset pohdinnat muiden hartioille. Rahalla tai kuuluisuudella ei ole hänelle merkitystä, vaan kunnianhimoinen tarve tulla arvostetuksi ja kiivetä ylös uutisorganisaatiossa on hänen lopullinen päämääränsä. Vaikka Lou ei elokuvan edetessä osoitakaan henkistä kasvua, eikä hänen taustatarinaansa valoteta sen enempää, on hahmon periksi antamattomuudessa outoa tenhoa, joka tekee synkästä hahmosta kiehtovaa katseltavaa.

Häikäilemättömänä Lou Bloomina nähtävä Jake Gylleenhaal tekee yhden uransa vahvimmista töistä ja osoittaa muuntautumiskykynsä synkässä roolissa. Viittauksia Donnie Darkon (2001) unissa kävelevästä sankarista, Zodiacin (2007) murhatutkimuksiin uppoutuneesta sarjakuvapiirtäjästä tai Vangittujen (2013) uskonnollisesta poliisista löytyy myös Loun hahmosta, mutta samalla Gyllenhaal on rakentanut yksilöllisen outolinnun, jollaista häneltä ei ole vielä nähty. Hahmo huokuu tyyntä uhkaa, mikä luo jännittävää ristiriitaa riutuneen Loun ulkomuodon kanssa.

NightcrawlerYöllinen kaupunki näyttäytyy kaikesta rujoudestaan huolimatta satumaisena, kiitos Robert Elswitin upean kuvauksen. Paul Thomas Andersonin hovikuvaajanakin tunnettu Elswit on löytänyt Los Angelesin lasitalojen ja loistevalojen maailmasta Driven (2011) kaltaista kauneutta. Tarinan pyöriessä veristen kauheuksien kuvauksessa, on Gilroy valinnut olla näyttämättä niitä suoraan katsojalla. Onnettomuuspaikkoja haaskalintujen lailla kiertävien kuvaajien iloisissa ilmeissä on kauhua tarpeeksi.

Vakuuttavasti rakennettu tarina ja osuva kritiikki tekevät Nightcrawlerista varman ensiohjauksen. Dan Gilroy kuljettaa tarinaa hienosti eteenpäin ja Jake Gyllenhaalin rohkea roolisuoritus tekee Nightcrawlerista muistettavan elokuvan. Synkkä tarina ei tarjoa paljon valonpilkahduksia, mutta se on yhtä kunnianhimoinen teos kuin on sen päähenkilön matka kohti mediaimperiumin huippua.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,8 / 6 henkilöä


Powered by Preview Networks