Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 2 valkokangas

Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 2 päättää vuonna 2012 alkaneen saagan. Viimeisen kirjan jakaminen kahteen osaa jatkoi elokuvasarjan elinkaarta niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Nuorille aikuisille suunnattujen dystopiaelokuvien esikuvana Nälkäpeli-sarja innosti elokuvantekijöitä siinä määrin, että taistelut rikkoutuneissa ja hierarkkisissa yhteiskunnissa eivät poistu valkokankailta vähään aikaan. Nälkäpelit myös osoittivat, että vahva naishahmo voi kannatella elokuvasarjaa eikä karkota mieskatsojia saleista.

Matkijanärhen toinen osa jatkaa suoraan edellisen elokuvan tapahtumista ja pääkaupungista pelastuneiden panttivankien kuntoutuksen parissa. Valta-asemat ovat kääntyneet ja Panemin joukot ovat jäämässä vastarinnan alle. Katniss (Jennifer Lawrence) liittyy pääkaupunkiin jalkautuviin joukkoihin päämääränään tappaa presidentti Snow (Donald Sutherland) kostoksi siitä, miten hän mursi Peetan (Josh Hutcherson) mielen propagandatarkoituksissaan.

Propaganda on vaihtunut järeämpiin aseisiin ja voittajalla on valta määritellä historia, kuten Panem aikoinaan teki. Katnissin esittämät soraäänet saattavat hänet kuitenkin vaaralliseen asemaan, sillä kapinallisten johtajalla Alma Coinilla (Julianne Moore) ei ole käyttöä ennalta arvaamattomalle ikonille. Edellisessä elokuvassaan paikkaansa tiukkojen rajoituksien seassa hakenut Katniss onkin oppinut omatoimiseksi ulkoisten vaatimusten rajoissa. Enää selviytyminen ei ole ainoa tavoite, vaan sen rinnalle nousee omien valintojen kanssa eläminen.

Kapinallisten parantuneet asemat tuovat mukanaan uusia ongelmia sodankäynnin eettisten kysymysten kautta, mikä nousee elokuvan kantavaksi teemaksi. Voitokkaaksi muuttuneen kapinan edetessä rintamalta toiselle on kyseenalaistettava sen nimissä tehtyjä tekoja ja niiden motiiveja.

Vastakkain tässä keskustelussa asettuvat murskavoittoa kannattava Gale (Liam Hemsworth), joka ei välitä väärällä puolella olevien siviilien kohtalosta, ja Katniss jonka kokemukset viattomiin osuvista teoista kumpuavat Nälkäpeleissä koetusta tuskasta. Kostonkierteeseen on helppo langeta, eikä edes siviilien turvallisuuden puolesta puhuva Katniss pysty välttymään siltä.

Matkijanärhen ensimmäisen osan (2014) tapahtumat sijoittuivat pitkälti 13. alueen bunkkeriin ja harmaisiin haalareihin pukeutuneiden ihmisten keskelle. Parhaimmillaan elokuva oli, kun se pääsi hengittämään muutamissa ulkoilmakohtauksissa. Kakkososan parhaimmaksi jaksoksi nouseekin yllättävää kyllä sen klaustrofobiset maanalaisiin huoltokäytäviin sijoittuvat kohtaukset, joissa on haettu hieman Aliens-elokuvan (1986) kaltaista ilmapiiriä. Kaupunkisodankäynti Panemin jylhissä kortteleissa tekee Matkijanärhen jatko-osasta kiinnostavamman kuin edeltäjänsä.

Matkijanärhi 2 ei ole elokuva niille katsojille, jotka ovat täysin uusia Nälkäpelien maailmaan. Sen täysi riippuvuus edeltäjistään saa elokuvan muistuttamaan enemmän jaksoa televisiosarjasta kuin elokuvasarjan osaa. Nälkäpeli (2012) ja Vihan liekit (2013) toimivat hyvin itsenäisinä elokuvina, mutta vaikka Matkijanärhi kirjana onkin sarjan monimutkaisin, olisi sen yksinkertaistamisella voitu ratkaista kirjan ongelmia paremmin kuin repimällä tarina kahtia. Vaikka Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 2 tuo onnistuneen lopetuksen sarjalle, ei se tee siitä toimivaa elokuvaa.