Muisteja valkokangas

Suomalaisen elokuvan kiistelty ja kiitetty hahmo Peter von Bagh saavutti tänä syksynä kunnioitettavan 70 vuoden iän. Suomalaista elokuvakulttuuria seuraavalle von Bagh on ollut ohittamaton hahmo kriittisine ja tinkimättömine mielipiteineen. Uransa aikana mies itse on pysynyt suhteellisen tuntemattomana suurelle yleisölle. Dokumenttielokuva onkin siksi harvinaista herkkua. Saamme tietää von Baghin henkilöstä asioita, jotka ovat väistämättä vaikuttaneet hänen myöhempään toimintaansa ja ohjanneet hänen valintojaan ja kulttuurisia makutottumuksiaan.

Laaja ja polveileva Peter von Baghin essee-elokuva Muisteja (2013) on häpeilemättömän nostalginen ajan kultaama kertomus pienestä pohjoisesta kaupungista ja sen yhdestä kansalaisesta, Peter von Baghista.

Koska Muisteja sijoittuu 1950-luvulle, käsitellyksi tulee väistämättä sodan rampauttamat vanhemmat, rock'n'rollin rantautuminen Suomeen, nuorisokulttuurin nousu ja kapina vanhempia kohtaan. Ja mikä tärkeintä von Baghin tapauksessa, elokuvakokemukset sikäläisissä elokuvateattereissa. Anita Ekberg, John Wayne, John Ford, italialainen neorealismi sekä toisaalta myös iskelmä ja muu viihde muovasivat kulttuurinälkäisen nuoren miehen makua siihen suuntaan, mitä olemme saaneet lukea, kuulla ja nähdä lukuisissa yhteyksissä aina yhtä tunnistettavalla intensiteetillä ja innolla tulkittuna.

Muisteja on kaunis ja vaativa essee-elokuva. Katkeamaton musiikin, voice-overin, hienojen valokuvien ja arkistomateriaalin virta vaativat keskittymistä. Ohjaajan kulttuurinen tietämys ja sivistys tunkevat esiin lukuisissa kirjallisissa ja kuvallisissa lainauksissa. Tässä ohjaajalla on ollut apuna varmasti asiantunteva avustajajoukko.

Ja sittenkin von Bagh astuu hieman sivuun ja antaa elokuvan kertoa millainen lapsuus ja nuoruus hänellä saattoi olla 1950-luvun Oulussa. Sillä tietoisen kiiltokuvamaisen näynhän ohjaaja tuosta ajasta elokuvassaan rakentaa.