Moonlight valkokangas

Barry Jenkinsin ohjaama Moonlight on kaiken hehkutuksensa ansainnut. Harvoin tulee vastaan yhtä herkästi ja hienosti kuvattua ja ohjattua nuoren miehen kasvutarinaa, joka on samaan aikaan sekä ajankohtainen, koskettava että realistinen. Kasvutarinan lisäksi elokuva pureutuu identiteettien muodostumiseen ja häilyvyyteen; kuka saa määrittää, keitä olemme ja millaisia rooleja omaksumme elämämme aikana?

Muun muassa parhaasta elokuvasta ja ohjauksesta Oscar-ehdokkaana oleva Moonlight perustuu Tarell Alvin McCraneyn julkaisemattomaan näytelmään In Moonlight Black Boys Look Blue. Elokuva on jaettu kolmeen näytökseen, jotka on nimetty päähenkilön eri elämänvaiheissa käyttämillä nimillä tai identiteeteillä. Tapahtumat sijoittuvat Miamiin, jossa seurataan afroamerikkalaisen päähenkilön varttumista nuoresta pojasta teiniksi ja edelleen aikuiseksi mieheksi.

Koulukiusaamisesta kärsivä pienikokoinen Chirone on hiljainen ja ujo yhdeksänvuotias poika, joka elää kahdestaan huumeita käyttävän äitinsä Paulan (Naomie Harris) kanssa. Huumediileri Juan (Mahersala Ali) ja tämän tyttöystävä Teresa (Janelle Monáe) ottavat Chironen siipiensä suojaan ja yrittävät opastaa ja hoivata laiminlyötyä lasta. Varttuessaan teini-ikäiseksi Chirone käy koulukiusaajien lisäksi kamppailua myös seksuaali-identiteettinsä kanssa. Hän päätyy lopulta tekemään valintoja, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia hänen tulevaisuuteensa.

Chironea tulkitsee elokuvan aikana kolme eri näyttelijää (Alex R. Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes), joista jokainen tekee erinomaista työtä. Chironen kaltaista mustaa miespuolista hahmoa näkee valitettavan harvoin valkokankaalla, ja representaation kannalta tulkinta on erittäin tärkeä ja onnistunut. Chironen herkkyys ja miehisyys on punottu todella hyvin yhteen, ja elokuva käsittelee ja purkaa stereotypioita maskuliinisuudesta ja siihen kietoutuneesta väkivallasta.

Elokuvassa Chironen ainoaa positiivista aikuisen miehen mallia edustaa huumediileri Juan, jonka roolista näyttelijä Mahersala Ali pokkasi ansaitusti miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Juanin hahmo kohtelee Chironea lempeästi, isällisesti ja huolehtivaisesti.

Yhdessä elokuvan vaikuttavimmassa kohtauksessa Juan toteaa hellästi, ettei homoudessa ole mitään pahaa tai väärää nuoren Chironen pohtiessa seksuaalisuuttaan. Juan toteaa pojalle myös, että Chironen on itse lopulta päätettävä, kuka hän aikoo olla. Hän ei voi jättää minuuttaan ulkopuolisten määriteltäväksi.

Chiron ajelehtii identiteettien välissä, erilaisena ja sopeutumattomana lapsuudesta aikuisuuteen asti. Tarina etenee sujuvasti ja katsojan on helppo samastua ja myötäelää Chironen hahmon kanssa. Elokuva pohtii paljon sitä, millaista on elää seksuaalivähemmistönä ja samaan aikaan mustana poikana ja mustana nuorena miehenä Yhdysvalloissa, jossa väkivallan uhka on todellista ja läsnä. Moonlightin tärkeimpiä teemoja ovat kuitenkin rakkaus ja anteeksianto.

Chironen suhde äitiinsä Paulaan on myös elokuvan tarinassa tärkeää. Sille olisi suonut vielä enemmänkin syvyyttä ja näkyvyyttä. Barry Jenkins vastaa ohjauksen lisäksi myös elokuvan käsikirjoituksen sovittamisesta valkokankaalle ja on kertonut perustaneensa Paulan hahmon omaan äitiinsä, joka myös kärsi huumeriippuvuudesta. Naomie Harrisin voimakas tulkinta Paulasta huomioitiin parhaalla naissivuosan Oscar-ehdokkuudella.

Moonlightissa ei ole hyvää ainoastaan tarina, vaan se on myös erinomaisesti kuvattu. Kamera menee näyttelijöiden iholle ja tuo esille hahmojen kasvot ja niiden vivahteet monissa lähi- ja puolilähikuvissa. Elokuvan värit ovat kirkkaat ja eloisat, ja sitä on yksinkertaisesti miellyttävä katsoa.

Moonlightin menestys avaa toivottavasti ovia Hollywoodissa inklusiivisempaan representaatioon seksuaalivähemmistöistä, jotka ovat valtavirtaelokuvissa kieltämättä olleet aina kovin valkoisia. Elokuvan teemat kasvukipuiluista, identiteetistä ja joukkoon kuulumattomuudesta ovat kuitenkin universaaleja ja samastuttavia, ja Moonlight tullaan toivottavasti muistamaan inhimillisestä otteestaan ja ajankuvastaan.