Missing valkokangas

Missing-elokuvan lähtökohtana on lomamatkalla kadonnut äiti, jota teinityttö etsii kotoa käsin käyttämällä hyväkseen internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Tyylilajina on mysteeritrilleri, ja pientä sanomaakin on ujutettu mukaan. Meistä kaikista nettiä päivittäin käyttävistä jää tietoa ja jälkiä eri rekistereihin, osa tahattomasti, osa tietoisesti omalla luvalla annettuina. Mutta haluammeko, että kuka tahansa pystyy jäljittämään meidät koska tahansa? Entä kuinka paljon oikeastaan kannattaa kertoa itsestään somessa? Näihin kysymyksiin törmätään myös Missing-elokuvassa.

Ohjaajat Nicholas D. Johnson ja Will Merrick ovat käsikirjoittaneet elokuvan yhdessä Sev Ohanian ja Aneesh Chagantyn kanssa. Elokuvalla on siinä mielessä mielenkiintoinen tausta, että se on idean uudelleenkierrätys Aneesh Chagantyn ohjaamasta ja parivaljakon Chaganty-Ohanian kirjoittamasta elokuvasta Searching (2018), jossa isä etsi tytärtään. Missingin ohjaajat Johnson ja Merrick olivat mukana Searching-tiimissä leikkaajina.

Elokuvan alussa katsellaan kaiholla videoklippiä, jossa perheen auvoisa arki kokee käännekohdan surulliseen suuntaan. Videoklippiä kelaa edestakaisin June (Storm Reid), teini-ikäinen tyttö, jonka muistot kuolleesta isästä on sidottu tähän kuvalliseen materiaaliin ja äidin kertomukseen. Mutta kertomus on aina kertomus, ja kuvallinenkin todistusaineisto voi olla muokattua todellisuutta, sen tulee Junekin huomaamaan. Vaikka olisit kuinka näppärä netin palveluiden käyttäjä, voidaan sinuakin huijata.

June elää kuitenkin teinien tavoin täysillä tätä päivää. Hän odottaa malttamattomana, että äiti (Nia Long) lähtisi vihdoinkin lomamatkalle uuden poikaystävänsä Kevinin (Ken Leung) kanssa, minkä jälkeen Junelle koittaisi vapaus bailata estoitta kavereiden kanssa kotona. Äiti on tietenkin Junesta huolissaan ja tekstailee jatkuvasti tyttärensä kanssa, mikä tietenkin rasittaa teinin aivoja aivan suunnattomasti, kun paljon tärkeämpääkin tekemistä olisi kuin huolehtia mutsista, joka huolehtii aivan turhaan teinistään. Vaan kohta on äitiä ikävä.

Sitten koittaa loman loppu ja äidin paluu. June on vastassa äitiään Los Angelesin kansainvälisellä lentokentällä, mutta äitiä ei näy eikä kuulu. June ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan alkaa jäljittää äitiään käyttäen diginatiivin näppäryydellä älyteknologian suomia mahdollisuuksia. Jalkatyöhön hän palkkaa Kolumbian päässä paikallisen etsivän (Joaquin de Almeida), joka osoittautuu varsin hyväksi valinnaksi halvasta hinnasta huolimatta. Yhdysvaltojen viralliset tahot, kuten FBI, sen sijaan osoittautuvat varsin jähmeiksi ja byrokraattisiksi.

Juonesta ei pidä paljastaa sen enempää, luvassa on salaisuuksia ja lisää salaisuuksia internetin lumemaailmassa, valehenkilöllisyyksiä ja mediasirkusta. Tiedotusvälineille äidin katoaminen on vain hyvän jutun raakamateriaalia. Elokuvan juoni saadaan väännettyä monelle jengalle ennen kuin päästään kohti ratkaisua. Elokuva pitää hyvin otteessaan miltei loppuun, joka on suoraan sanottuna hieman liian amerikkalainen ratkaisu. Pitääkö aseet aina kaivaa esiin?

Kuvallisesti elokuvan alkupuoli koostuu miltei pelkästään eri älylaitteiden ruuduille nopealla rytmillä limittäin ja päällekkäin avautuvista ikkunoista, ja vaikka tämä ratkaisu toimiikin hyvin tarinan sisäisen logiikan ehdoilla, se käy pidemmän päälle hieman raskaaksi seurata. Tuotesijoittelu elokuvissa on tuttua puuhaa, ja voi olla, että Missingin rahoituksesta osa on tullut Googlelta ja Applelta. Lopputulemana elokuva on kuitenkin varsin toimiva ja pirteä kokonaisuus.