Minisankarit – Ruohonjuuritasolla valkokangas

Ranskalainen lyhytanimaatiosarja Ruohonjuuritasolla lukeutuu 2000-luvun animaatiotapauksiin. Suuren suosion saavuttanut ja meilläkin televisiossa esitettävä sarja kuvaa hyönteisten elämää niiden omasta näkökulmasta. Tietokoneella mallinnetut ötökät seikkailevat oikeassa ympäristössä ja huumorilla väritetyissä tarinoissa itikat yrittävät selviytyä jokapäiväisen elämänsä haasteista. Hyönteisiä ei ole inhimillistetty eikä realismia unohdettu, sillä aina välillä ötököille käy huonosti.

Taidokkaasti toteutettu sarja on lumonnut niin lapsi- kuin aikuiskatsojansakin. Animaation äänimaailma on rakennettu tehosteista ja hyönteisten omista äänistä. Puhetta ei ole, joten kerronta on puhtaasti visuaalista ja äärimmäisen oivaltavaa. Ruohonjuuritasolla lukeutuukin Myyrän ja Pingun kaltaisiin animaation klassikoihin, jotka operoivat universaalilla kuvakielellä edustaen visuaalista kerrontaa parhaimmillaan.

Sarjan suosio on pedannut hyvät lähtökohdat kokopitkälle Ruohonjuuritaso-elokuvalle. Minisankarit – Ruohonjuuritasolla tuo valkokankaalle näyttävän 3d-animaation, jonka pääosassa on silmiä hivelevän kaunis ranskalainen luonnonpuisto sekä muurahaisten kanssa ystävystyvä leppäkerttu.

Muurahaisten marssittamassa tarinassa on osin samaa lumoa kuin Marjatta Kurenniemen legendaarisessa Pukke Punamuurahaisen seikkailuissa (1946). Hyönteisten maailma avautuu omanlaisenaan, osin raadollisena, osin hellyttävänä. Hyönteisiä ei ole inhimillistetty, vaan niiden elämää ja edesottamuksia kuvataan ihmiselle samaistuttavien asioiden kautta.

Minisankarit – Ruohojuuritasolla on tässä mielessä yhtä kiehtova kuin lyhytanimaatiotkin. Mutta. Se mikä toimii kerronnallisesti viiden minuutin animaatiossa, ei jaksa kannatella puolitoistatuntisen elokuvan draaman kaarta. Käsikirjoituksessa on löysää, jota tekijät eivät syystä tai toisesta ole malttaneet leikata pois, vaikka tarinassa on aineksia vain noin tunnin mittaiseen elokuvaan. Ilman verbaalista narratiivia kerronnalla on rajoitteensa, jotka konkretisoituvat tarinan suvantokohdissa. Tämä ei jäänyt huomaamatta sarjaa suuresti fanittavalta lapsikatsojaltakaan.

Venytetystä kestostaan ja tarinan jännitteen laskuista huolimatta elokuva on katsomisen arvoinen visuaalisuutensa ansiosta. Hyönteisten liikehdintä suhteessa taustalla olevaan aitoon ympäristöön on hyvinkin luontevaa vaikka ötökät on mallinnettu tarkoituksellisen sarjakuvamaisiksi. Hyönteisten liikkeet ovat ihmisen silmiin luonnossakin nykiviä, joten niiden liikeradat sopivat hyvin tietokoneanimoinnin rajoitteisiin, jotka tulevat esiin elokuvassa vilahtavan kalan, liskon ja sammakon luonnottomammissa liikkeissä. Samaista ilmiötä joutuu todistamaan lähes kaikkien elokuvien tietokoneilla luoduissa tehostejaksoissa.

Kokonaisuutena Minisankarit – Ruohojuuritasolla edustaa kokoperheenelokuvien tämänvuotista parhaimmistoa. Ja se on nimenomaan elokuva koko perheelle, sillä nerokas visuaalinen kerronta toimii kaikenikäisille.