Memories of Murder valkokangas

Universaalia ylistystä saaneen Parasiten (Gisaengchung, 2019) jälkimainingeissa on Suomen teatterilevitykseen päätetty tuoda Etelä-Korean nimekkäimpiin ja länsimaissa tunnetuimpiin kuuluvan ohjaajan Bong Joon-hon varhaisempaa tuotantoa. Ensi-iltansa saa siis viimein hänen toisena elokuvanaan 2000-luvun alussa valmistunut kansainvälisen tason murhamysteeri Memories of Murder (Salinui chueok, 2003).

Vuoden 1986 lopulla Hwaseongin peltorikkaassa maalaiskaupungissa kaksi poliisia Park Doo-man (Song Kang-ho) ja Cho Yong-koo (Kim Roe-ha) pyrkivät nappaamaan keinolla millä hyvänsä useita nuoria naisia alueella tappaneen sarjamurhaajan. Soulista saapuu heidän avukseen etsivä Seo Tae-yoon (Kim Sang-kyung), jonka ammattimaiset metodit poikkeavat Parkin ja Chon todistajien pakottamiseen sekä jälkien väärentämiseen nojaavasta toiminnasta. Yhdessä ylikonstaapeli Shin Dong-chul (Song Jae-ho) johdolla he pääsevät vähitellen murhaajan jäljille, mikä paljastaa samalla enemmän myös heistä itsestään.

Vuoroin aurinkoisten ja sateisten peltojen keskellä liikkuvia etsiviä seuraavaan elokuvaan on tallentunut filmille äärimmäisen kauniita ja melankolisia hetkiä. Ohjaaja Bongilla on leikkaukseen turvautumatta taito sommitella otoksensa, joiden eri tasoissa tapahtuu paljon, mikä tarinan eteenpäin kuljettamisen lisäksi lisää niiden kuvallista kiinnostavuutta. Sulavan huomaamattomasti liikkuva kamera tutkii etsivien tavoin murhapaikkoja monesta eri perspektiivistä maan tasolta ja ylempää.

Tapahtumat kerrotaan etsivien, erityisesti Parkin näkökulmasta, joka uskoo tunnistavansa rikolliset pelkällä katseellaan. Suoraan katsojaan suuntautuvien henkilöiden kasvojen ja eleiden lähikuvilla haetaan samastumispintaa heidän kokemiinsa tapahtumiin sekä etsitään murhaajaa. Etsivien kohtaamien useiden todistajien ja epäiltyjen tarinat risteävät muistamisen häilyvän prosessin ja epäluotettavien kertojien tavoin kuten Akira Kurosawan Rashomon – paholaisen temppelissä (1950).

Katseen ja muistamisen tematiikkaa tutkivassa elokuvassa annetaan paljon tilaa uskottavalle näyttelijäntyölle. Todellisuudessa hyvin laaja-alainen murhatutkinta on tiivistetty poliisielokuvien epäsuhtaisten parivaljakoiden tavoin Parkin muodostamaan ryhmään kuuluvien hyvin erityyppisten etsivien Chon ja Seon sekä konstaapeli Shin ympärille. Eroistaan huolimatta miesten välinen ystävyys ja toiminta alkavat epätoivoisuudessaan muistuttaa toisiaan pitkän murhatutkinnan edetessä.

Yhteiskunnallisia piirteitä, kuten pohdintaa poliisin toiminnan oikeutuksesta, trillerin kerrontaan yhdistävässä elokuvassa mahdottomalta tuntuvan tapauksen ratkaiseminen alkeellisella rikostekniikalla vie etsivät äärirajoille ja kokeilemaan kaikkea aina ennustamisesta lähtien. Hallitut tunnelman vaihtelut murhatutkinnan dramaattisen pohjavireen sekä Parkin ja Chon humorististen toimintametodien välillä ovat luontevia osoittaen jälleen kerran eteläkorealaisten elokuvien kyvystä paeta helppoja genremäärityksiä.

Jälkikäteen Memories of Murderin historiallista tarinaa ja sen estetiikkaa voidaan verrata saman ajan amerikkalaisiin sarjamurhaajaelokuviin kuten David Fincherin Zodiaciin (2007). Samanlaisesta misantropian mukaisesta kylmästä suhtautumisesta murhamysteerin kansoittamiin henkilöihin ei voida puhua vaan Bongin lähestymistapa aiheeseen on monisyisempi todistaen kuvaamiensa ihmisten kyvystä sekä hyvään että äärimmäiseen pahaan. Suoraan murhatutkinnan keskeltä alkava rikoselokuva on lajityypissään pohdiskeleva ja taide-elokuvamaisella lopetuksellaan kunnianhimoinen.

Elokuvan kuvaamat tapahtumat pohjautuvat Etelä-Koreaa vuosina 1986–1991 riivanneeseen ensimmäiseen murha-aaltoon, joka selvisi vasta vuonna 2019 sarjamurhaajan tuodessa itsensä ilmi paljastaen poliisille omat muistonsa teoistaan. Bongin elokuvalle murhaajan jahtaaminen toimii lopulta vain tarinankerronnan ja sen jännitteen rakentamisen välineenä, jonka kautta avataan enemmän etsivien toimintaa, heidän välisiä suhteitaan sekä muistamisesta irti päästämisen mahdottomuutta tapauksen vaivatessa Parkia vielä pitkään sen päätyttyä.

Memories of Murder todistaa eteläkorealaisen elokuvan 2000-luvun vaihteen buumin korkeasta tasosta Park Chan-wookin teosten tavoin. Niitä on saatu Suomeen elokuvafestivaalien ulkopuoliseen teatterilevitykseen kuitenkin vain vähän. Bong sai lisää näkyvyyttä vasta Yhdysvalloissa ohjaamiensa science-fiction painotteisten elokuvien myötä vaikka hänen parhaat teoksensa ovat kiistatta koreankielisiä ja draamaan painottuvia. Memories of Murder, jonka kauniita kuvia kelpaa ihailla valkokankaalla, osoittaa Bongin kuuluvan elokuvakerronnan mestariluokkaan.