Maija Isola valkokangas

Ohjaaja Leena Kilpeläinen tarttuu Marimekon kuuluisimman kankaiden suunnittelijan ja itsenäisyyden kaipuisen kuvataiteilijan Maija Isolan (1927–2001) tarinaan tämän omien sanojen kautta. Elokuvan tulkitsevammasta kehystarinasta vastaa Maijan tytär Kristiina Isola. Näyttelijät lukevat Maijan (Päivi Järvinen) ja tämän usein karsastaman Marimekon perustajan Armi Ratian (Margit Westerlund) kirjoituksia tuoden esiin heidän vastakkaisen kokemuksensa, persoonansa sekä suhtautumisensa työhön.

Elokuvan fokus on Maijan henkilökohtaisen kokemuksen tavoittamisessa painottuen hänen sisustuskankaiden suunnittelutyönsä aktiivisimpiin ja tuotteliaimpiin vuosiin 1949–1987, jolloin hän teki Marimekolle satoja kangasmalleja. Samaan aikaan Maija oli myös tuottelias kuvataiteilija. Riihimäen maaseudulta kotoisin ollut Maija matkusteli ja asui useissa eri maissa ja kaupungeissa, kuten Pariisissa, aikansa maailmanmenoa ja kulttuurisuuntauksia tarkkaillen.

Viime vuosien taiteilijadokumenttien – kuten Aalto (2020) – tavoin myös Maija Isolassa pyritään henkilökohtaisempaan katsaukseen tunnetun suunnittelijan elämästä. Tämä tehdään kiehtovan moniäänisesti. Armi Ratian kirjoitusten kautta Marimekon menestyksen ja imagon voi nähdä nojautuvan hyvinkin vahvasti juuri Maija Isolan kuuluisimpiin töihin. Näitä ovat esimerkiksi Unikko, Kivet, Kaivo ja Lokki, joissa toistuivat vahva värien käyttö ja luontoteemat.

Maijan kirjoituksista nousee esiin kosmopoliitin vapauden kaipuu, jota työskentely Marimekossa sekä ihmissuhteet osaltaan rajoittivat. Keskeisenä teemana on myös hänen kamppailunsa synkempien tunteidensa kanssa ja niiden voittaminen. Maijalle taiteentekeminen toimi henkireikänä, josta värit ja muodot heijastuivat sittemmin kuuluisiksi muodostuneisiin kankaisiin. Maailmanlaajuinen menestys ja sen vaikutus kankaiden päästessä lehtien kansiin ja julkisuuden henkilöiden päälle vetoavat dokumentin kansainväliseen yleisöön.

They Shall Not Grow Oldin (2018) tavoin muodoltaan monipuolinen dokumentti hyödyntää liikkuvan kuvan lisäksi erilaisia arkistomateriaaleja, animaatiota sekä itse kankaita, joiden kautta Maijan työt herätetään henkiin. Väriloistossaan kylpevät kankaat henkivät muutoksen tuulia ja uusien taidesuuntien vaikutusta. Useasti toistuvat kuvat Maijasta syventyneenä kankaiden äärelle luovat kuvaa työlleen omistautuneesta taiteilijasta.

Aiheen käsittelyltään melko perinteisen dokumentin suurin ansio on henkilökohtaisen näkökulman lisäksi siinä, kuinka ohjaaja luotaa Maijan suunnittelijan- ja taiteilijantyön jälkeensä jättämää merkittävää perintöä. Lähes kaikki suomalaiset tunnistavatkin Maijan suunnittelemat kankaat, erityisesti kukat, joihin liittyy merkittävää emotinaalista painolastia.