Luokkakokous 2: Polttarit valkokangas

Heikosti päättyy vuosi kotimaisen komedian osalta. Taneli Mustosen Luokkakokous 2 on jatkoa ohjaajan viimevuotiselle katsojamagneetille. Nopealla aikataululla kasaan kyhätty kaveruskomedia jatkaa tutuilla kasvoilla. Räävitön alapäähuumori on vain vaihtunut löysiin kikkelivitseihin.

Niklas (Aku Hirviniemi), Antti (Sami Hedberg) ja Tuomas (Jaajo Linnonmaa) valmistautuvat viettämään Tuomaksen kuumia polttareita, jotka kuitenkin pian muuttuvat yhteisen koulututun hautajaisiksi. Samalla miesten yksityiselämän paineet kasvavat. Niklas on kuullut vaimonsa syrjähypystä. Tuomaksen uusi albumi on saanut murskakritiikit ja Antin deittailuyritykset eivät ota tuulta alleen.

Luokkakokous 2 on edeltäjänsä tavoin lokalisoitu versio samannimisestä tanskalaiskomediasta. Osa alkuperäisen elokuvan kohtauksista on jätetty pois ja mutkia hieman viilattu, mutta yleislinjat ovat pysyneet samoina. Kumpaakin elokuvaa yhdistää myös patalaiska kerronta ja komediantaju.

Ensimmäisen elokuvan mauton kohellus oli riski, joka ei uponnut kriitikkoihin, mutta löysi paikkansa kansan syvistä riveistä. Matalaotsaisuus pitää edelleen linjansa, mutta huomattavasti edeltäjää laimeampana. Komedian kärki on särmätön, pehmeä ja hampaaton. Alakoulumainen huumori kietoutuu miehisten sukukalleuksien ympärille, jossa mikään ei ole hauskempaa kuin veltto vehje ja keski-ikää lähestyvän miehen peniskateus.

Hautajaisympäristö tarjoaa sinänsä pätevän alustan noloille tilanteille, mutta Mustonen ei onnistu hyödyntämään komediansa aineksia. Vitsit ovat samat kuin tanskalaiselokuvassa, mutta siinä missä alkuperäinen teos tajusi edes jossain määrin, miten eskaloituvasta kiusallisuudesta saadaan revittyä koominen potentiaali irti, jää kotimainen viritelmä säestämään heinäsirkkojen sirinää. Aleksi Salmenperän Häiriötekijää tulee elokuvaa katsoessa ikävä.

Viimeinen naula huumorin kuolonarkkuun on auttamattoman epätasainen esiintyjäkolmikko. Aku Hirviniemi on koplasta ainoa, joka ymmärtää jotain komedianäyttelemisen päälle. Sami Hedbergin hauskuus jää ulkokultaisen esittämisen tasolla ja näyttelijätaidoiltaan onneton Jaajo Linnonmaa toisintaa lähinnä coolia mediapersoonaansa.

Sääli sinänsä, sillä hahmokirjoitus itsessään on siirtynyt askeleen parempaan suuntaan. Enää miesten ainoa funktio ei ole maaninen pesän metsästys vaan mukaan on kirjoitettu pieni annos humaania kosketuspintaa, jossa puidaan pitkän parisuhteen ja avioliiton solmukohtia. Järjenvastaisesti penisfarssin parhaimmat hetket lepäävätkin sen muutamissa draamakohtauksissa.

Syitä on turha etsiä alkuperäisversiosta, jossa kostopanot ja typerät seksikohtaukset ovat edelleen mukana masentavana painolastina. Luokkakokous 2 ei ole pelkästään tässä suhteessa tanskalaisveljeään kypsempi vaan myös näyttää tuhat kertaa paremmalta kuin televisiomainen pönttökomedia. Mustosen tekniselle osaamiselle on pakko nostaa vienosti hattua.

Kiire on kuitenkin jättänyt jälkensä kokonaisuuteen. Pienet leikkaustöppäykset nyt voi vielä ohittaa, mutta elokuvan hutiloitu loppusummaus jättää monia sivujuonteita ilmaan leijumaan. Räikeimpänä esimerkkinä on elokuvan pitkään pedattu sormussähläys, joka ei koskaan saa kunnollista lunastustaan.

Jos trendilinjaukset pitävät paikkansa on Luokkakokous 2 katsojatilastoiltaan varmasti tämänkin vuoden grand finale. Se, uppoaako kymmenkesäisten mielenmaisemien perukoilta revitty komiikka samalla tavalla kohdeyleisöön, varsinkin kun iltapäivälehdissä kovasti mainostettu räävitön huumori on kesytetty noudattelemaan 12-vuotiaita junnuja suosivaa ikärajapolitiikkaa, on sitten eri asia. Aiemman elokuvan aktiivinen ärsyttävyys on vaihtunut löysän tekopeniksen räpläykseen. Näin teennäinen mauttomuus lähinnä uuvuttaa kuin suututtaa.