Love is love valkokangas

Love is love sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa syksyllä 2015 korkeimman oikeuden hyväksyttyä tasa-arvoisen avioliittolain koko maassa. Elokuvan tarina rekisteröityjen parisuhteiden kohtaamista ongelmista menetti tekohetkensä ja ilmestymisensä välillä ajankohtaisuutensa. Asioiden muuttumista vaativasta elokuvasta tuli kuvaus menneestä. Cynthia Waden palkittuun lyhytdokumenttiin, Freeheldiin (2007) pohjautuva Love is love kertoo ajasta, jolloin rekisteröityjen parisuhteiden oikeudet nojasivat täysin vallanpitäjien suopeaan tulkintaan. Vaikka seksuaalivähemmistöjen kohtaamat taistelut eivät ole hävinneet minnekään, on niiden pohja muuttunut.

Kunnianhimoinen poliisi Laurel Hester (Julianne Moore) on salannut konservatiivisella työpaikallaan seksuaalisen suuntautumisensa, koska tietää sen vaikuttavan ylennysmahdollisuuksiin. Edes kukoistava parisuhde Stacien (Ellen Page) kanssa ei saa häntä tulemaan kaapista. Asiat saavat kuitenkin nopean käänteen, kun Laurel sairastuu vakavasti ja alkaa järjestellä eläkkeensä siirtämistä puolisolleen. Eläkkeestä päättävä valtuusto ei suostu tunnustamaan rekisteröidyn parisuhteen oikeuksia ja Laurelin taistelu muuttuu yksityisestä julkiseksi.

Salaisesta romanssista nopeasti oikeussalidraamaksi muuttuva Love is love on erittäin totinen elokuva. Se huokuu hyviä aikeita, mutta kaikesta hyväntahtoisuudestaan huolimatta se jää hengettömäksi asiaelokuvaksi. Tositapahtumiin pohjautuvalta televisioelokuvalta näyttävä ja tuntuva Love is love ei vakuuta. Philadelphian (1993) käsikirjoittaneen Ron Nyswanerin dialogi tuntuu puisevalta ja auttamattomasti aikaansa jäljessä olevalta.

Julianne Moore ja Ellen Page yrittävät parhaansa mukaan ohittaa kuivan dialogin mukanaan tuomat ongelmat, mutta romanssiin ei löydy tarvittavaa sähköä. Tarinan edetessä Laurelin työparin Danen (Michael Shannon) rooli kasvaa suuremmaksi. Näin pariskunnan kärsimys siirretään heidän tarinaansa sivusta seuraavalle heterohahmolle, kuten kävi myös Tanskalaisessa tytössä (2015), jossa vaimon tarina sivuutti Lili Elben kokemukset. Kaikenlisäksi koomisena kevennyksenä toimiva kansalaisoikeusjuristi Steven Goldstein (Steve Carell) tuntuu toisesta elokuvasta revityltä hahmolta.

Laurelin ja Stacien taistelu omien oikeuksien puolesta on koskettava tarina, mutta Love is love luottaa tunteita enemmän argumenttien esittämiseen. Asia ajaa tarinan ohi. Peter Sollettin ohjaus ei osaa tasapainottaa tarinan eri sävyjä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Inspiroiva tarina jää keskinkertaiseksi elokuvaksi.