Rakkauden mission impossible
Tonislav Hristovin ohjaama Love & Engineering – Rakkauden insinöörit sai ensiesityksensä DocPoint-festivaalilla viime tammikuussa, ja yleisö valitsi sen silloin festivaalin parhaaksi kotimaiseksi dokumentiksi.
Dokumentti kuvaa Atanas Boevin johtamaa insinöörikoeryhmää, joka selvittelee rakkauden lainalaisuuksia ja etsii samalla ryhmäläisille sopivia kumppaneita. Boev on naimisissa ja hän pitää itseään elävänä todisteena siitä, että insinöörikin voi löytää vaimon. Hän haluaa selvittää rakkauden algoritmin ja hakkerointikeinot, jotta hän voisi auttaa kanssainsinöörejäkin löytämään parisuhteen.
Ryhmäläiset osallistuvat kokeisiin, joissa mitataan naisten reaktioita esimerkiksi miesten kuviin, hajuun ja näiden kertomiin vitseihin. Miehet lähtevät myös kentälle, esimerkiksi sokkotreffeille, joiden aikana he saavat kuulokkeisiinsa toimintaohjeita, ja speed dateen, jonne eräs ryhmäläisistä valitsee ylleen huomiota herättävän rooliasun. Projekti on siis melkoista mission impossiblea suunnitelmineen, laitteineen ja valeasuineen kaikkineen.
Boevin näkemys rakkaudesta on erittäin tieteellinen. Hän selittää asiantuntevasti rakastumiseen liittyvät fyysiset reaktiot aina hormoneja ja välittäjäaineita myöten. Lähestymistapa on mielenkiintoinen, mutta käytännöllisyydessään jokseenkin epäinspiroiva. Projektin seuraaminen saa miettimään, onko elokuvan miesten pohjimmainen ongelma se, että he ovat liian kaukana naisista ja näkevät nämä vieraana lajina, jonka seurassa mitkään itselle tutut säännöt eivät päde. Sellainen ajattelu on tuskin hyvä pohja sujuvalle kommunikaatiolle, jonka merkitykseen Boevkin uskoo.
Love & Engineering on sekä tunnelmaltaan että lähestymistavaltaan ilahduttavan monipuolinen elokuva. Tyyli vaihtelee kepeästä vakavaan ja seikkailullisesta tunteisiin pysähtyvään. Komiikka hallitsee monia kohtauksia, sillä toisinaan treffikeskustelut ovat tahattoman koomisia ja koetilanteet johtoineen ja laitteineen huvittavan kaukana romantiikasta. Dokumentin pohjavire ei kuitenkaan ole pilkallinen, vaan päinvastoin niin humaani, että elokuva kykenee kuvaamaan rakkauden ja parinmuodostuksen haasteita insinöörien elämää laajempana ilmiönä.
Elokuvan keskeisimmäksi henkilöksi nousee koeryhmäläisistä kaikkein avoimimmin tunteitaan ilmaiseva Todor. Hänen kokemustensa kautta katsoja pääsee paikoin todella lähelle rakkauteen liittyviä innostuksen ja pettymyksen tunteita, joihin on myös helppoa samaistua.
Myös elokuvan loppusanat tulevat Todorin suusta. Rakkaus itsessään on systeemi, mielen ja kehon yhteispeli, joka toimii paljon tehokkaammin kuin minkään deittipalvelun algoritmi. Jos voittamatonta naisten hurmaamismenetelmää ei insinöörimenetelmin löydy, voi aina kokeilla sitä perinteisintä keinoa ja olla vain oma itsensä.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Grace of Monaco
Grace Kellyn tarinan kliseinen filmatisointi ei edes viihdytä.
Edellinen: Wetlands – Kosteikkoja
Ruumiinnesteissä vellova teinikuvaus vetoaa eikä moralisoi.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta